Saari Välimeren koilliskolkassa, n. 70 km Vähässä-Aasiassa sijainneen Kilikian rannikolta ja n. 100 km Syyrian rannikolta. Kypros on Sisilian ja Sardinian jälkeen Välimeren kolmanneksi suurin saari. Kyproksen pääosa on n. 160 km pitkä, mutta koilliskulmasta lähtevä kapea maakaistale ulottuu vielä n. 72 km:n päähän. Saari on leveimmältä kohdaltaan 97 km. Lounaassa sijaitsevat Troodosvuoret, ja niiden korkein huippu Olympos kohoaa 1951 m:n korkeuteen. Pohjoisrannikon suuntaisesti kulkee toinen vuorijono, ja näiden kahden vuorijonon väliin jää keskitasanko. Talvisin vuorenhuiput ovat lumipeitteisiä, mutta kesäisin tasangoilla on kuumaa ja kuivaa. Ammoisista ajoista alkaen saari on ollut kuuluisa runsaista kupariesiintymistään, ja saaren nimi alkoi tarkoittaa tätä metallia. (Suomen sana ”kupari” johtuu kreikkalaisesta nimestä Kyʹpros.)

Useimpien historiallisten todisteiden perusteella näyttää siltä, että Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa mainittu ”Kittim” on Kypros (Jes 23:1, 12; Da 11:30). Kuparin lisäksi saari tunnettiin erinomaisesta puutavarastaan, varsinkin sypressipuusta, jota vietiin nähtävästi Foinikian rannikolle Tyrokseen, missä sitä käytettiin laivanrakennukseen (Hes 27:2, 6).

Koska Kypros liittyy Raamatun Kittimiin, voidaan saaren alkuperäisväestöllä odottaa olleen jonkinlainen yhteys Kreikkaan (ks. 1Mo 10:4; Javan on joonialaisten eli muinaiskreikkalaisten kantaisä), ja kuten artikkelissa KITTIM osoitetaan, tällainen yhteys todella olikin olemassa.

Aleksanteri Suuren saatua voiton Issoksen taistelussa 333 eaa. Kyproksen kaupunkivaltioiden kuninkaat liittoutuivat hänen kanssaan. Aleksanterin kuoleman jälkeen Egyptin Ptolemaios-dynastia otti vallan käsiinsä, ja Kypros jäi enimmäkseen Egyptin hallintaan, kunnes se vuonna 58 eaa. yhdistettiin Roomaan. Todennäköisesti Kyproksen juutalaisia oli Jerusalemissa viettämässä helluntaijuhlaa vuonna 33 ya., vaikkei heitä mainitakaan erikseen. Leeviläinen Joosef, joka tunnettiin paremmin Barnabaana, oli syntyisin Kyproksesta (Ap 4:36).

Kristillisyys. Stefanoksen marttyyrikuoleman jälkeen puhjennut kristittyjen vaino sai opetuslapset hajaantumaan, ja jotkut heistä menivät Kyprokseen, missä he todistivat juutalaisasukkaille. Eräät kyproslaiset kristityt menivät Antiokian kaupunkiin, joka sijaitsi Kyprosta vastapäätä Syyrian rannikolla, ja saarnasivat erittäin hyvin tuloksin toisille kreikkaa puhuville (Ap 11:19, 20). Kun Paavali ja Barnabas, joiden mukana oli Johannes Markus, lähetettiin Antiokiasta ensimmäiselle lähetysmatkalleen (n. v. 47–48), heidän ensimmäinen alueensa oli Barnabaan kotisaari Kypros. Saavuttuaan Kyproksen itärannikolle Salamiin tärkeään kauppakaupunkiin he löysivät useampia kuin yhden synagogan, mikä kertoi juutalaisväestöä olleen melkoisesti. Sen jälkeen kun he olivat julistaneet siellä Jumalan sanaa, he matkustivat koko saaren halki länsirannikolla sijaitsevaan Pafokseen, silloiseen Rooman provinssin pääkaupunkiin. Siellä he tapasivat kiinnostuneen prokonsulin Sergius Pauluksen sekä kohtasivat vastustavan noidan Elymaan (Barjesuksen) (Ap 13:1–12).

Historioitsija Luukkaan maininta Kyproksen prokonsulista on paikkansapitävä. Kypros oli siirretty Rooman senaatin valvontaan vuonna 22 eaa., ja siksi saareen nimitetyn käskynhaltijan arvonimi ei ollut enää legaatti vaan prokonsuli: senaatin edustajana toimiva valtuutettu käskynhaltija.

Pafoksen satamasta Paavali tovereineen purjehti Pamfyliaan Vähän-Aasian rannikolle  (Ap 13:13). Pari vuotta myöhemmin Barnabas palasi Johannes Markuksen kanssa kotimaahansa jatkamaan opetuslasten tekemistä; Paavali lähti sillä välin toiselle lähetysmatkalleen halki Vähän-Aasian (n. v. 49) (Ap 15:36–41). Purjehtiessaan kolmannen lähetysmatkansa loppupuolella (n. v. 56) Patarasta Vähän-Aasian lounaisrannikolta Foinikiaan apostoli Paavali ohitti Kyproksen näköetäisyydeltä, mutta se jäi ”taakse vasemmalle”; laiva kulki ilmeisesti saaren lounaiskärjen ohi suunnistaessaan kohti Tyrosta (Ap 21:1–3). Saavuttuaan vähän myöhemmin Jerusalemiin Paavali oli vieraana Mnasonin luona, joka Barnabaan tavoin oli kotoisin Kyproksesta (Ap 21:15, 16). Kun Paavali oli matkalla Roomaan, hänen laivansa purjehti ”Kyproksen suojaan, koska tuulet olivat vastaiset”. Tuohon aikaan vuodesta tuulee yleensä lännestä ja luoteesta, mikä vaikeuttaa avomeren ylittämistä, joten laiva kulki ilmeisesti Kyproksen itäpään ympäri ja pysytteli sitten Vähän-Aasian rannikon tuntumassa, missä maalta puhaltavat tuulet auttoivat sitä sen matkatessa kohti länttä. (Ap 27:4, 5, 9, 12.)