Kun Syyrian kuningas Ben-Hadad piiritti Samariaa, nälänhädän kerrotaan äityneen niin ankaraksi, että ”aasinpää lopulta maksoi kahdeksankymmentä hopearahaa ja neljännes kab-mittaa kyyhkysenlantaa viisi hopearahaa” (2Ku 6:24, 25). Aasinpään hinta oli suunnilleen 176 dollaria (jos ’hopearahat’ olivat sekeleitä), ja ”neljännes kab-mittaa [0,3 l] kyyhkysenlantaa” maksoi noin 11 dollaria. Tämä osoittaa, että elintarvikepulan vuoksi jopa luisesta, vähälihaisesta aasinpäästä tuli kallista ruokaa (vaikka aasi oli Mooseksen lain mukaan epäpuhdas eläin) ja kyyhkysenlantakin maksoi hyvin paljon. Viittaus kyyhkysenlantaan on herättänyt melkoisesti keskustelua siitä, onko tämä ilmaus kirjaimellinen ja mihin ostaja käytti lantaa.

On väitetty, että ilmaus ”kyyhkysenlanta” on saattanut tarkoittaa jotakin kasvia. Ei ole kuitenkaan todisteita siitä, että niitä kasveja, joihin tätä näkemystä kannattavat viittaavat, olisi milloinkaan tunnettu kyyhkysenlannan nimellä tai että piirityksen takia Samariaan saarroksiin jääneet ihmiset olisivat saaneet käsiinsä noita kasveja.

Ne, jotka pitävät ilmausta kirjaimellisena, ovat puolestaan eri mieltä aineen käyttötarkoituksesta. Jotkut sanovat, että Lähi-idässä on jo kauan lannoitettu meloniviljelmiä kyyhkysenlannalla, mutta tuntuu järkevältä, että nälkäkuoleman partaalla olevia ihmisiä kiinnostaisi enemmän heti saatava ruoka kuin sato, jota jouduttaisiin odottelemaan ehkä useita kuukausia.

Monet kallistuvat sille kannalle, että kyyhkysenlantaa käytettiin suoranaisesti ravinnoksi, ja huomauttavat, että tuolloin vallitsi nälänhätä ja että nälän tuskat ajavat ihmiset hirvittäviin äärimmäisyyksiin. Lannistavan pelon synnyttämiseksi Sanheribin virkailija rabsake esitti tarkoituksellisen voimakkaan ja julman uhkauksen, jonka mukaan Assyrian piirittäessä Jerusalemia sen asukkaiden olisi ’syötävä omaa ulostustaan ja juotava omaa virtsaansa’, ja kenties tämä uhkaus ei ollutkaan aivan tuulesta temmattu (2Ku 18:27). Vaikka sellainen ajatus, että ihminen söisi kirjaimellista lantaa, on äärimmäisen kuvottava, yksistään sen perusteella tätä näkemystä ei kuitenkaan voida hylätä. Samariassa vallitsi niin ankara nälänhätä, että naiset keittivät ja söivät omia lapsiaan, mikä osoittaa heidän menneen niin pitkälle, että he söivät kaikkea saatavissa olevaa (2Ku 6:26–29). Vaikka jotkut viittaavatkin lannan vähäiseen ravintoarvoon, se ei sinänsä sulje pois sitä mahdollisuutta, että sitä ostettiin ravinnoksi, sillä nälkiintyneet ihmiset toimivat usein järjenvastaisesti ja syövät mitä tahansa nälän tuskan vaientamiseksi.

 Ehkä vieläkin todennäköisempi on se joidenkin rabbien esittämä ajatus, että lantaa käytettiin polttoaineena. Raamatussa on kerrottu jotakin vastaavanlaista: profeetta Hesekielin käskettiin antaa esikuva Jerusalemia odottavasta yhtä kauheasta piiritysajasta siten, että hän kypsensi ruokansa käyttämällä lantaa polttoaineena (Hes 4:12–17). Kuivattu karjanlanta on vielä nykyäänkin yleinen polttoaine monissa osissa maailmaa. Jos tämä näkemys pitää paikkansa, silloin kertomuksessa mainitaan yksinkertaisesti ruoan (tässä tapauksessa aasinpään) ja sen valmistamiseen tarvittavan polttoaineen hinta. Seuraavat jakeet osoittavat, että ihmiset eivät vielä syöneet lihaa raakana.