Heprealaiset ilmaisivat suunnan itään päin katsovan ihmisen näkökulmasta. Näin ollen länsi oli heidän takanaan ja siitä voitiin käyttää heprealaista sanaa ʼa·ḥōrʹ ’takana’ (Jes 9:12).

Useimmiten ”länsi” (”länteen” tai ”läntinen”) on hepreaksi jam (merk. ’meri’, kuten Jos 1:4:ssä), ilmeisesti siksi, että Välimeri eli Suurimeri sijaitsi siinä suunnassa Luvatusta maasta katsottuna (1Mo 28:14; 2Mo 10:19; 38:12; 4Mo 34:6; Sak 14:4). Tekstiyhteys ratkaisee, tarkoitetaanko sanalla jam merta vai länttä (Jos 15:8–12; 2Ai 4:2–4, 15).

Eräs toinen heprean sana (ma·ʽaravʹ) voi tarkoittaa joko auringonlaskua (Jes 43:5; 59:19) tai länttä (1Ai 26:30; 2Ai 32:30). Sitä käytetään lohduttavassa vakuutuksessa siitä, miten pitkälle Jehova menee osoittaessaan armoa epätäydellisiä ihmisiä kohtaan: ”Niin kaukana kuin auringonnousu on auringonlaskusta, niin kauas meistä hän on siirtänyt rikkomuksemme.” (Ps 103:12.)

Jeesus sanoo Matteuksen 8:11:ssä, että monet tulisivat ”itäisiltä seuduilta ja läntisiltä seuduilta” ollakseen pitkällään pöydän ääressä Valtakunnassa Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa, ja vastaava kreikkalainen teksti kuuluu kirjaimellisesti ”nousuista ja laskuista”. Kreikkalainen sana dy·smēʹ viittaa tässä auringonlaskun suuntaan, ts. länteen (Int). Sanaa dy·smēʹ käytetään muuallakin tarkoittamaan länttä (Mt 24:27; Lu 12:54; 13:29; Il 21:13).