”Läsnäolo” on käännetty kreikan kielen sanasta pa·rou·siʹa (luetaan: paruusiʹa), jonka osat ovat pa·raʹ (vieressä) ja ou·siʹa (oleminen; johdos verbistä ei·miʹ ’olla’). Sana pa·rou·siʹa merkitsee siis kirjaimellisesti ’vieressä olemista’ eli ’läsnäoloa’. Sitä käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa 24 kertaa, usein Kristuksen läsnäolosta hänen messiaanisen Valtakuntansa yhteydessä (Mt 24:3; ks. Rbi8, liite 5B).

Tämä sana on käännetty monissa käännöksissä eri tavoin. Joissakin jakeissa sana pa·rou·siʹa käännetään vastineella ”läsnäolo”, mutta useimmiten käytetään vastinetta ”tulemus”. Tämän pohjalta on syntynyt käsite Kristuksen Jeesuksen ”toisesta tulemisesta” (latinalaisessa Vulgatassa Mt 24:3:n pa·rou·siʹa on käännetty sanalla adventus [’adventti’ eli ’tulemus’]). Jeesuksen läsnäolo merkitsee tietenkin väistämättä sitä, että hän saapuu paikkaan, jossa hän on läsnä, mutta sanan pa·rou·siʹa kääntäminen ’tulemukseksi’ kiinnittää kaiken huomion saapumiseen ja jättää varjoon saapumista seuraavan läsnäolon. Sanakirjantekijät antavat sanan pa·rou·siʹa vastineiksi sekä ’saapumisen’ että ’läsnäolon’, mutta myöntävät yleensä, että sanan välittämä pääajatus on persoonan läsnäolo.

Rafael Gyllenbergin Uuden Testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja (1939, s. 203) esittää pa·rou·siʹan ensimmäiseksi merkitykseksi ”läsnäolon”. Vine’s Expository Dictionary of Old and New Testament Words (1981, 1. osa, s. 208, 209) toteaa: ”PAROUSIA – – tarkoittaa sekä saapumista että sitä seuraavaa läsnäoloa [jonkun/jonkin] kanssa. Esimerkiksi eräässä [kreikaksi kirjoitetussa] papyruskirjeessä muuan nainen sanoo parousiansa olevan tarpeen eräässä paikassa, jotta hän voisi hoitaa siellä olevaa omaisuuttaan koskevia asioita. – – Kun sitä käytetään Kristuksen paluusta kirkon ylöstempaamisen yhteydessä, se ei tarkoita pelkästään sitä, että Hän tulee hetkellisesti noutamaan  pyhimyksensä, vaan sitä, että Hän on läsnä heidän kanssaan siitä hetkestä siihen saakka, kun Hän ilmestyy ja tulee ilmeiseksi maailmalle.” Liddellin ja Scottin Greek-English Lexiconin (tark. H. Jones, Oxford 1968, s. 1343) mukaan sanaa pa·rou·siʹa käytetään joskus maallisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa puhuttaessa ”kuninkaallisen henkilön tai huomattavan virkamiehen vierailusta”.

Maalliset kreikkalaiset kirjoitukset auttavat luonnollisesti määrittämään tämän kreikan kielen sanan merkitystä. Vielä enemmän apua on kuitenkin sen tutkimisesta, miten tuota sanaa käytetään itse Raamatussa. Paavali sanoo esimerkiksi Filippiläiskirjeen 2:12:ssa, että Filippin kristityt tottelivat, ’eivät ainoastaan minun läsnä ollessani [pa·rou·siʹai], vaan nyt paljon alttiimmin minun poissa ollessani [a·pou·siʹai]’. Ja 2. Korinttilaiskirjeen 10:10, 11:ssä Paavali puhuu aluksi niistä, jotka sanoivat, että ”hänen kirjeensä ovat painokkaita ja voimakkaita, mutta hänen henkilökohtainen läsnäolonsa [pa·rou·siʹa] on heikkoa ja hänen puheensa täysin mitätöntä”, ja jatkaa sitten: ”Ottakoon sellainen lukuun tämän, että millaisia olemme sanassamme kirjeitse, kun olemme poissa [a·ponʹtes], sellaisia olemme myös toiminnassa, kun olemme läsnä [pa·ronʹtes].” (Vrt. myös Fil 1:24–27.) Vastakkain ovat siis läsnäolo ja poissaolo, ei saapuminen (eli tuleminen) ja lähteminen.

Tämän mukaisesti J. B. Rotherhamin raamatunkäännöksen liitteessä (Emphasised Bible s. 271) todetaan: ”Tässä painoksessa sana parousia käännetään yhdenmukaisesti ’läsnäoloksi’ (’tulemista’ ei käytetä tämän sanan vastineena). – – ’Läsnäolon’ merkitys käy niin selvästi ilmi ’poissaolon’ vastakohtana – – että herää luonnollinen kysymys: miksi sitä ei tulisi kääntää niin aina?”

Myös Matteuksen 24:37–39:ään ja Luukkaan 17:26–30:een merkityt Jeesuksen sanat osoittavat, että hänen pa·rou·siʹansa ei ole pelkästään hetkellinen tuleminen, jota seuraisi pikainen poistuminen, vaan läsnäolo, joka käsittää jonkin ajanjakson. Niissä rinnastetaan ”Nooan päivät” ”Ihmisen Pojan läsnäoloon” (Luukkaan kertomuksessa ”Ihmisen Pojan päiviin”). Jeesus ei siis rajoita vertailua pelkästään vedenpaisumuksen tulemiseen Nooan päivien loppuhuipentumana, vaikka hän osoittaakin, että hänen oman ”läsnäolonsa” eli hänen omien ’päiviensä’ aikana nähtäisiin samanlainen huipentuma. Koska ”Nooan päivät” kestivät todellisuudessa vuosia, on perusteita uskoa, että ennustettu ”Ihmisen Pojan läsnäolo [eli ”päivät”]” kestäisi samalla tavoin vuosia ja huipentuisi niiden tuhoon, jotka eivät ota vaarin heille suodusta pelastumismahdollisuudesta.

Kristuksen ”parusian” luonne. Pa·rou·siʹa eli läsnäolo voi tietysti olla näkyvä, ja kuudessa kohdassa tuo sana viittaakin ihmisten näkyvään läsnäoloon, esimerkiksi Stefanaan, Fortunatuksen, Akaikoksen, Tituksen ja Paavalin läsnäoloon (1Ko 16:17; 2Ko 7:6, 7; 10:10; Fil 1:26; 2:12). Se että pa·rou·siʹa voi olla myös näkymätön, käy ilmi Paavalin tavasta käyttää sille sukua olevaa verbimuotoa (paʹrei·mi), kun hän sanoo olevansa ”hengessä läsnä”, vaikka onkin ruumiillisesti poissa (1Ko 5:3). Juutalainen historioitsija Josefus, joka kirjoitti kreikaksi, viittaa myös Jumalan pa·rou·siʹaan Siinainvuorella, jolloin hänen näkymätöntä läsnäoloaan todistivat ukkosenjyrinä ja salamat (Jewish Antiquities, III, 80 [v, 2]).

Ajatus näkymättömästä läsnäolosta on raamatullinen myös sen perusteella, mitä Jumala sanoi Moosekselle tabernaakkelin kaikkeinpyhimmässä olleesta liiton arkusta: ”Ja minä varmasti annan sinun kohdata minut siinä ja puhun sinulle kannen yläpuolelta.” (2Mo 25:22.) Jumala ei ollut läsnä näkyvänä, sillä Raamatussa sanotaan selvästi, että ”kukaan ihminen ei ole milloinkaan nähnyt Jumalaa” – ei myöskään Mooses eikä ylimmäinen pappi, joka meni kaikkeinpyhimpään (Joh 1:18; 2Mo 33:20). Kun kuningas Salomo vihki Jerusalemin temppelin, ”Jehovan kirkkauden” pilvi täytti huoneen. Salomo sanoi Jehovan ’asuvan temppelissä’. Silti hän totesi itse: ”Mutta asuuko Jumala todellakin maan päällä? Katso! Taivaisiinkaan, niin, taivasten taivaaseen, sinä et voi mahtua, saati sitten tähän huoneeseen, jonka olen rakentanut!” Jumalan silmät olisivat kuitenkin jatkuvasti avoinna tuota huonetta kohti, ja hän kuulisi siellä esitetyt rukoukset ’asuinpaikastaan, taivaista’. (1Ku 8:10–13, 27–30; vrt. Ap 7:45–50.)

Nämä kertomukset valaisevat sitä, että Jumala voi ’olla läsnä’ maan päällä hengellisessä mielessä (siis näkymättömänä), samalla kun Hän pysyy taivaassa. Joissakin tapauksissa Jumala oli läsnä enkeliedustajan välityksellä, joka toimi ja puhui hänen puolestaan ja saattoi jopa sanoa: ”Minä olen sinun isäsi Jumala”, kuten palavassa pensaassa ollut enkeli sanoi Moosekselle (2Mo 3: 2–8; vrt. 2Mo 23:20; 32:34). Lisäksi Jehova sanoi Moosekselle, että hän ’tulisi’ hänen luokseen Siinainvuorelle ja että hän ’tulisi – – alas’ sinne (2Mo 19:9, 11, 18, 20), mutta apostolien kirjoitukset osoittavat, että varsinaisesti Jumala oli siellä läsnä enkeliensä välityksellä ja että hän antoi myös liittonsa Moosekselle heidän välityksellään (Ga 3:19; Hpr 2:2; ks. KASVOT).

Jehovan kuolleista herätetylle Pojalle Jeesukselle Kristukselle annettiin ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä”, ja hän on ”[Jumalan] olemuksen tarkka kuva”, joten hänen pitäisi myös pystyä olemaan samalla tavoin läsnä näkymättömänä (Mt 28:18; Hpr 1:2, 3). Lisäksi on syytä muistaa, että jo maan päällä ollessaan Jeesus Kristus pystyi parantamaan ihmisiä matkan päästä, ikään kuin hän olisi ollut läsnä tapahtumapaikalla (Mt 8:5–13; Joh 4:46–53).

Jehova Jumala on selvästikin alistanut enkelit kirkastetun Poikansa käskyvaltaan (1Pi 3:22). Jeesuksen läsnäolosta kertovat raamatunkohdat sanovat toistuvasti, että hän on enkelijoukkojensa ”kanssa” tai hän ”lähettää” enkelinsä (Mt 13:37–41, 47–49; 16:27; 24:31; Mr 8:38; 2Te 1:7). Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että hän ollessaan ennustusten mukaisesti läsnä Valtakunnan vallassa ja kunniassa käyttäisi ainoastaan enkelisanansaattajia tai -valtuutettuja toimittamaan tehtäviään maan päällä, sillä niin tehtiin jo ensimmäisellä vuosisadalla apostolien ja muiden aikana (Ap 5:19; 8:26; 10:3, 7, 22; 12:7–11, 23; 27:23). Jeesuksen kuvausten ja muiden raamatunkohtien mukaan hänen läsnäolonsa on verrattavissa siihen, kun isäntä palaa huonekuntansa luo ja kuninkuuden saanut mies palaa hallitsemaan valta-aluettaan, ja niiden mukaan Jeesuksen läsnäolo merkitsee henkilökohtaista tarkastusta ja tuomiota, joita seuraa tuon tuomion aktiivinen ilmaiseminen eli täytäntöönpano ja hyväksytyksi havaittujen palkitseminen (Mt 24:43–51; 25:14–45; Lu 19:11–27; vrt. Mt 19:28, 29). Jeesuksella on koko maapallon kuninkuus, joten hänen läsnäolonsa on maailmanlaajuinen (vrt. Mt 24:23–27, 30), ja Paavalin henkeytetyt sanat 1. Korinttilaiskirjeen 15:24–28:ssa sekä Ilmestyksen viittaukset Kristuksen hallituskauteen (5:8–10; 7:17; 19:11–16; 20:1–6; 21:1–4, 9, 10, 22–27) osoittavat, että läsnäolonsa aikana Kristus kohdistaa täyden huomionsa koko maahan ja sen väestöön ja käyttää kuninkaallista valtaansa täydellä teholla täyttääkseen Isänsä tahdon maan ja sen asukkaiden suhteen (vrt. Mt 6:9, 10).

Raamatunkohdat, joissa sanotaan, että Jeesuksen nähdään ”tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella” (Mr 13:26; Il 1:7), ovat saaneet jotkut päättelemään, että hänen läsnäolonsa täytyy olla näkyvä. Kuten artikkelista PILVI (Kuvaannollista käyttöä) kuitenkin käy ilmi, pilvien käyttö viittaa muissa jumalallisen ilmeiseksi tulon yhteyksissä pikemminkin näkymättömyyteen kuin näkyvyyteen. ’Näkeminen’ voi siis tarkoittaa myös kuvaannollista näkökykyä, mielen ja sydämen havaintokykyä (Jes 44:18; Jer 5:21; Hes 12:2, 3; Mt 13:13–16; Ef 1:17, 18). Tämän kieltäminen merkitsisi myös sen kieltämistä, että näkemisen vastakohtaa, nimittäin sokeutta, voidaan käyttää kuvaannollisessa tai hengellisessä mielessä kirjaimellisen merkityksen sijasta. Jeesus käytti kuitenkin sekä näkemistä että sokeutta kuvaannollisessa ja hengellisessä mielessä (Joh 9:39–41; Il 3:14–18; vrt. myös 2Ko 4:4; 2Pi 1:9). Job, jolle Jehova puhui ”myrskytuulesta” (jonka mukana oli todennäköisesti pilviä), sanoi jälkeenpäin: ”Korvakuulolta olen sinusta kuullut, mutta nyt silmäni sinut näkee.” (Job 38:1; 42:5.) Tämänkin täytyy tarkoittaa mielen ja sydämen havaintokykyä eikä kirjaimellista silmää, sillä Raamattu opettaa selvästi, että ”kukaan ihminen ei ole milloinkaan nähnyt Jumalaa” (Joh 1:18; 5:37; 6:46; 1Jo 4:12).

Jeesuksen läsnäolon näkyvyyttä vastaan (siinä mielessä, että Jeesus ilmestyisi ruumiissa, jonka ihmiset voisivat nähdä) todistavat Jeesuksen omat sanat, joiden mukaan hän uhraisi kuollessaan lihansa maailman elämän puolesta (Joh 6:51), ja apostoli Paavalin julistus, jonka mukaan kuolleista herätetty Jeesus ”asuu luoksepääsemättömässä valossa, jota kukaan ihmisistä ei ole nähnyt eikä voi nähdä” (1Ti 6:14–16). Jeesus saattoikin siksi sanoa opetuslapsilleen, että ”vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe”. Hänen opetuslapsensa tosin näkisivät hänet sen vuoksi, että hän ilmestyisi heille ylösnousemuksensa jälkeen, ja myös siksi, että he saisivat aikanaan ylösnousemuksen mennäkseen hänen luokseen taivaisiin ja ’nähdäkseen hänen kirkkautensa, jonka hänen Isänsä on antanut hänelle’. (Joh 14:19; 17:24.) Muu maailma ei kuitenkaan näkisi häntä, koska saatuaan ylösnousemuksen elämään henkiluomuksena (1Pi 3:18) Jeesus näyttäytyi ainoastaan opetuslapsilleen. Vain he – ei maailma – näkivät myös hänen nousemisensa taivaaseen, ja paikalla olleet enkelit vakuuttivat opetuslapsille, että Jeesus palaisi ”samalla tavalla” (kreik.  troʹ·pos ’tapa’, ei mor·fēʹ ’muoto’), ts. ei julkisesti, vaan siten, että ainoastaan hänen uskolliset seuraajansa havaitsisivat sen. (Ap 1:1–11.)

Pilkkaajien asenne johtuu epäilemättä huonosta sydämentilasta sekä Kristuksen läsnäoloon kohdistetuista vääristä toiveista. On ennustettu, että ”viimeisinä päivinä” he ivaisivat sanoen: ”Missä on se hänen luvattu läsnäolonsa? Onhan siitä päivästä asti, jona esi-isämme nukahtivat pois, kaikki pysynyt juuri sellaisena kuin luomakunnan alusta asti.” (2Pi 3:2–4; vrt. 1:16.)

Ihmiset huomaavat selvästikin, mitä tapahtuu Jeesuksen Kristuksen ”ilmestyessä [kreik. a·po·kaʹly·psis ’ilmestys’] voimallisten enkeliensä kanssa liekehtivässä tulessa, kun hän tuottaa koston niille, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niille, jotka eivät tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista” (2Te 1:7–9). Näkymätön läsnäolo, jota ketkään muut kuin uskolliset eivät huomaa, on silti mahdollinen ennen tuota ilmestymistä. On syytä muistaa, että rinnastaessaan läsnäoloaan ”Nooan päiviin” Jeesus toteaa, että Nooan ajan ihmiset ”eivät panneet merkille”, ennen kuin vesi tuhosi heidät, ja ”niin tulee Ihmisen Pojan läsnäolo olemaan” (Mt 24:37–39).

Kristuksen läsnäolon osoittavia tapahtumia. Jeesus oli luvannut olla seuraajiensa kanssa, kun he kokoontuisivat (Mt 18:20), ja hän oli myös vakuuttanut heille, että hän olisi ’heidän kanssaan’”kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti” heidän tehdessään opetuslapsia (Mt 28:19, 20). On ilman muuta selvää, että Matteuksen 24:3:ssa ja muissa siihen liittyvissä raamatunkohdissa mainitulla pa·rou·siʹalla täytyy olla laajempi merkitys. Siinä kerrotaan selvästi erityisestä läsnäolosta, joka koskisi kaikkia maan asukkaita ja vaikuttaisi heihin ja joka liittyisi erottamattomasti siihen, että Jeesus osoittaa täyden valtansa Jumalan voitelemana Kuninkaana.

Tapahtumia, jotka ilmaisevat Jeesuksen läsnäolon Valtakunnan vallassa, ovat: hänen kuolleiden seuraajiensa herättäminen kuolleista – hehän perivät hänen kanssaan taivaallisen Valtakunnan (1Ko 15:23; Ro 8:17); muiden, Jeesuksen läsnäolon aikaan elävien seuraajien kokoaminen ja tuominen hänen yhteyteensä hänen johdollaan (Mt 24:31; 2Te 2:1); luopuneen ”laittomuuden ihmisen”’tekeminen tyhjäksi’, minkä saa aikaan Jeesuksen ”läsnäolon ilmeiseksi tulo [e·pi·fa·neiʹai (luetaan: epifa·neiʹaa)]” (2Te 2:3–8; ks. LAITTOMUUDEN IHMINEN); kaikkien niiden tuhoaminen, jotka eivät ota vaarin pelastumismahdollisuudesta (Mt 24:37–39); hänen tuhatvuotisen valtakuntansa alkaminen (Il 20:1–6). Katso myös artikkelista MUODONMUUTOS tietoja siitä, miten ne, jotka näkivät Kristuksen tuossa näyssä Valtakunnan kirkkaudessa, pystyivät tekemään toisille tunnetuksi ”Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja läsnäolon” (2Pi 1:16–18).

Kristuksen läsnäoloon liittyvät olosuhteet. Ilmestyskirjassa annetaan vertauskuvien välityksellä paljon tietoa Kristuksen läsnäolosta ja hänen ilmeiseksi tulostaan ja ilmestymisestään. Ilmestyksen 6:1, 2:ssa kuvattu vertauskuvallinen valkoisen hevosen kruunattu ratsastaja vastaa Ilmestyksen 19:11–16:n ratsastajaa, joka on ”kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra”, Kristus Jeesus. Ilmestyksen 6. luvussa osoitetaan, että kun Kristus ratsastaa voittoisana Kuninkaana, hän ei heti hävitä pahuutta maan päältä, vaan hänen ratsastukseensa liittyy sota, joka ottaa ”rauhan pois maasta”, sekä elintarvikepula ja kuolettava vitsaus (Il 6:3–8). Tämä on puolestaan rinnakkainen Matteuksen 24. luvussa, Markuksen 13. luvussa ja Luukkaan 21. luvussa kerrotun Kristuksen ennustuksen kanssa. On sen vuoksi ilmeistä, että evankeliumikertomuksissa esitetty Jeesuksen ennustus, johon liittyy selvästi Jerusalemin ja sen temppelin tuho (joka tapahtui v. 70), täyttyy myös Kristuksen läsnäolon aikana ja muodostaa siten ”tunnusmerkin”, jonka avulla voidaan päätellä, milloin Jeesus on läsnä ja hallitsee taivaasta messiaanisena Kuninkaana. (Mt 24:3, 32, 33; Lu 21:29–31.)

Muissa viittauksissa Kristuksen läsnäoloon kannustetaan yleensä uskollisuuteen ja kestävyyteen tuohon aikaan asti ja sen kuluessa (1Te 2:19; 3:12, 13; 5:23; Ja 5:7, 8; 1Jo 2:28).

Jehovan päivän läsnäolo. Pietari kehottaa toisessa kirjeessään veljiään ’odottamaan Jehovan päivän läsnäoloa ja pitämään sen läheisenä mielessään’ ja osoittamaan sen elämäntavallaan (2Pi 3:11, 12). Heidän täytyy huolellisesti pitää Jehovan tuomiopäivä jatkuvasti mielessään ja tajuta, että se on pian käsillä. Tuona ”Jehovan päivänä” tätä pahaa maailmaa hallitsevat ”taivaat” tuhotaan ikään kuin tulella, eivätkä niihin kuuluvat ”alkuainekset” voi pysyä koossa, vaan ne sulavat äärimmäisen kuumuuden vuoksi. Nykyinen Saatanan hallinnassa oleva järjestelmä kohtaa loppunsa.

 Jehova Jumala toimii Poikansa ja voidellun Kuninkaansa Kristuksen Jeesuksen kautta ja välityksellä (Joh 3:35; vrt. 1Ko 15:23, 24), joten tämän Jehovan luvatun ”läsnäolon” ja Kristuksen Jeesuksen ”läsnäolon” täytyy olla jonkinlaisessa yhteydessä toisiinsa. On johdonmukaista, että ne, jotka pilkkaavat toisesta ”läsnäolosta” julistamista, pilkkaavat toisestakin ”läsnäolosta” julistamista. Ennen vedenpaisumusta eläneiden ihmisten suhtautumistapaa käytetään jälleen vastaavana esimerkkinä. (2Pi 3:5–7; vrt. Mt 24:37–39.)

Laittoman läsnäolo. 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:9–12:ssa apostoli sanoo, että ”tuon laittoman läsnäoloon liittyy Saatanan vaikutuksen mukaan kaikkia voimatekoja ja valheellisia tunnusmerkkejä ja ennusmerkkejä ja kaikkea epävanhurskasta petosta”. Tämäkin valaisee sitä, että pa·rou·siʹa ei tarkoita vain hetkellistä tulemista tai saapumista, sillä tarvitaan jossain määrin aikaa, jotta kaikki nämä teot, tunnusmerkit, ennusmerkit ja tämä petos ehtisivät vaikuttaa.