Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Lahjus

Lahjus

Tavallisesti arvokas huomionosoitus, joka annetaan siinä tarkoituksessa, että vastaanottaja toimisi antajan hyväksi, yleensä epäoikeudenmukaisesti tai epärehellisesti. Tekstiyhteyden mukaan heprealainen lahjukseksi käännetty sana (šoʹḥad) voidaan kääntää myös vastineella ”lahja” (2Mo 23:8, Rbi8, alav.; 1Ku 15:19; San 17:8). Raamattu osoittaa, että lahjusten vastaanottaminen johti oikeuden vääristymiseen ja jopa verenvuodatukseen (5Mo 16:19; 27:25; Hes 22:12).

Lahjusten ottaminen kiellettiin suoranaisesti Jumalan Israelille antamassa laissa, ja Jehova antoi Korkeimpana Tuomarina täydellisen esimerkin tekemällä aina puolueettomia ratkaisuja ja kieltäytymällä lahjuksista (2Mo 23:8; 2Ai 19:7). Niiden, jotka haluavat olla vieraina Jehovan teltassa, täytyy siis jäljitellä häntä tässä suhteessa (Ps 15:1, 5; ks. myös Jes 33:15, 16).

Raamatussa mainitaan useita esimerkkejä henkilöistä, jotka ottivat tai antoivat lahjuksia. Delila lahjottiin kavaltamaan Simson, ja jokainen filistealaisten akseliruhtinas maksoi hänelle 1100 hopearahaa (2422 dollaria, jos ”hopearahat” olivat sekeleitä) (Tu 16:5). Profeetta ja tuomari Samuelin pojat eivät olleet isänsä kaltaisia, vaan ottivat vastaan lahjuksia ja vääristivät oikeutta (1Sa 8:3; 12:3). Daavid puhuu niistä, joiden oikea käsi oli täynnä lahjontaa, vaikka sen olisi pitänyt puoltaa oikeutta (Ps 26:10). Kuningas Asa lahjoi sotilaalliseksi tuekseen Syyrian kuninkaan ja kuningas Ahas Assyrian kuninkaan (1Ku 15:18, 19; 2Ku 16:8). Uskottoman Jerusalemin päämiehet eli ruhtinaat rakastivat lahjuksia (Jes 1:23; 5:23; Mi 3:11). Tavallisesti portot saavat palkan, mutta uskoton Jerusalem suorastaan lahjoi muita tulemaan luokseen (Hes 16:33).

Ensimmäisellä vuosisadalla ya. Juudas Iskariot otti vastaan lahjuksen Jeesuksen Kristuksen kavaltamiseksi (Mt 26:14–16, 47–50), ja käskynhaltija Felix lykkäsi Paavalin tapauksen käsittelyä, koska hän toivoi saavansa apostolilta lahjuksen (Ap 24:26, 27).

Ilmaukset ”lahjus povesta” ja ”povessa oleva lahjus” voidaan ymmärtää paremmin, kun otetaan huomioon, että heprealainen ”povea” merkitsevä sana voi tarkoittaa myös vyön yläpuolella olevaa vaatteen laskosta. Nämä ilmaukset viittaavat siis siihen, että lahjus todennäköisesti kätkettiin vaatteen yläosan laskokseen ja annettiin sitten salaa jollekulle toiselle, joka puolestaan kätki sen samalla tavoin. (San 17:23; 21:14.) (Ks. LAHJAT.)