Aitaus, johon lampaat tavallisesti tuotiin yöksi suojaan varkailta ja petoeläimiltä. Vaikka lammastarhoina käytettiin luolia ja muitakin luonnonsuojia, usein tarhat olivat pysyviä aitauksia, joissa oli kiviaidat (4Mo 32:16; 1Sa 24:3; Sef 2:6) ja sisäänkäynti (Joh  10:1). Kiviaitojen päällystä on saatettu peittää piikkikasvien oksilla, kuten on tehty viime aikoinakin. Lisäksi aitauksen suojaisalla sivustalla on voinut olla matalia kopperoita, joissa lampaat olivat suojassa huonolla säällä. Vaikka useiden paimenten katraat saattoivat olla samassa lammastarhassa, sekaantumisen vaaraa ei ollut. Lampaat reagoivat vain oman paimenensa ääneen. Lammastarhan sisäänkäynnin luona oli ovenvartija, joka avasi aamulla oven paimenille. (Joh 10:2–4.)