Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Lankousavioliitto

Lankousavioliitto

Sanotaan myös leviraatiksi; tapa, jonka mukaan mies menee naimisiin kuolleen veljensä pojattoman lesken kanssa, jotta heidän jälkeläisensä jatkaisi veljen sukuhaaraa. Heprealainen verbi, joka merkitsee ’panna lankousavioliitto täytäntöön, mennä lankousavioliittoon’, on ja·vamʹ, ja se on sukua heprealaisille ’lankoa’ ja ’veljen leskeä’ tarkoittaville sanoille (1Mo 38:8; 5Mo 25:5, Rbi8, alav.; 25:7).

Lankousavioliittoa koskeva laki esitetään 5. Mooseksen kirjan 25:5, 6:ssa: ”Mikäli veljekset asuvat yhdessä ja toinen heistä kuolee saamatta poikaa, vainajan lesken ei tule joutua sivulliselle miehelle, ulkopuoliselle. Hänen lankonsa tulee mennä hänen luokseen, ja hänen on otettava hänet vaimokseen ja mentävä lankousavioliittoon hänen kanssaan. Ja on tapahduttava, että hänen synnyttämänsä esikoisen tulee periä nimi langon kuolleelta veljeltä, ettei tämän nimeä pyyhittäisi pois Israelista.” Laki oli epäilemättä voimassa, olipa elossa oleva veli naimisissa tai ei.

”Jokainen suku taivaassa ja maan päällä on kiitollisuudenvelassa nimestään” Jehovalle (Ef 3:15). Hän on kiinnostunut suvun nimen ja sukuhaaran säilymisestä. Tätä periaatetta noudatettiin patriarkaalisena aikana, ja se liitettiin myöhemmin Israelin kanssa solmittuun lakiliittoon. Nainen ei saanut ”joutua sivulliselle miehelle, ulkopuoliselle”, ts. hän ei saanut mennä naimisiin kenenkään sukuun kuulumattoman kanssa. Kun naisen lanko oli mennyt naimisiin hänen kanssaan, heidän esikoisensa ei kantanut langon nimeä vaan vainajan nimeä. Tämä ei tarkoita sitä, että lapsi kantoi aina samaa nimeä kuin vainaja, vaan sitä, että hän jatkoi kyseistä sukuhaaraa ja että perintöomaisuus pysyi vainajan huonekunnalla.

”Mikäli veljekset asuvat yhdessä” ei ilmeisestikään tarkoita sitä, että he asuivat samassa talossa, vaan sitä, että he asuivat samalla seudulla. Mišnassa (Jevamot 2:1, 2) sanotaan kuitenkin, että tässä ei tarkoitettu asumista samassa yhdyskunnassa vaan samaan aikaan. Jos veli olisi asunut kaukana, hänen olisi luonnollisesti ollut vaikea huolehtia sekä omasta perinnöstään että veljensä perinnöstä, kunnes perillinen saattoi tehdä sen. Suvun perintömaat olivat kuitenkin yleensä samalla alueella.

Juudan tapaus on esimerkki lankousavioliitosta patriarkaalisena aikana. Juuda otti esikoiselleen Erille vaimoksi Tamarin, mutta kun Er osoittautui Jehovan silmissä pahaksi, Jehova antoi hänen kuolla. ”Sen vuoksi Juuda sanoi Onanille [Erin veljelle]: ’Yhdy veljesi vaimoon ja pane lankousavioliitto täytäntöön hänen kanssaan ja herätä veljellesi jälkeläisiä.’ Mutta Onan tiesi, että jälkeläiset eivät tulisi olemaan hänen, ja tapahtui, että kun hän yhtyi veljensä vaimoon, hän päästi siemennesteensä maahan ollakseen antamatta veljelleen jälkeläisiä.” (1Mo 38:8, 9.) Koska Onan kieltäytyi täyttämästä velvollisuuttaan lankousavioliittojärjestelyssä, Jehova antoi hänen kuolla. Silloin Juuda käski Tamarin odottaa, kunnes Juudan kolmas poika Selaa tulisi täysikasvuiseksi, mutta Juuda ei vaatinut, että Selaa olisi täyttänyt velvollisuutensa Tamaria kohtaan.

Kun Juudan vaimo aikanaan kuoli, Tamar puuttui tapahtumien kulkuun saadakseen perillisen apeltaan. Hän naamioitui panemalla ylleen hartiahuivin ja hunnun ja asettui sen tien varteen, jota pitkin hän tiesi Juudan kulkevan. Juuda luuli häntä portoksi ja yhtyi häneen. Tamar otti häneltä pantin osoitukseksi siitä, että he olivat olleet sukupuolisuhteissa, ja kun totuus tuli ilmi, Juuda ei moittinut häntä, vaan julisti naisen olevan vanhurskaampi kuin hän itse. Raamatussa kerrotaan, ettei Juuda enää yhtynyt Tamariin saatuaan tietää, kuka tämä oli. Juuda tuotti siis tietämättään itse perillisen Erille miniänsä kautta. (1Mo 38.)

Jos joku lanko ei halunnut täyttää Lain vaatimaa velvollisuuttaan, lesken piti viedä asia kaupungin vanhinten käsiteltäväksi. Miehen täytyi tulla heidän eteensä kertomaan, ettei hän halunnut mennä naimisiin kyseisen naisen kanssa. Silloin lesken piti ottaa sandaali miehen jalasta ja sylkeä häntä kasvoihin. Sen jälkeen miehelle oli ”annettava Israelissa nimi ’Sen huone, jolta on vedetty sandaali pois’”, mikä oli hänen huonekuntaansa häpäisevä ilmaus. (5Mo 25:7–10.)

Tapa ottaa sandaali pois jalasta on voinut saada alkunsa siitä, että maaomaisuutta haltuun otettaessa omistaja astui maaperälle ja vahvisti omistusoikeutensa seisomalla sandaalit jalassa sen päällä. Ottamalla sandaalinsa jalastaan ja ojentamalla sen toiselle hän luopui asemastaan ja omaisuudestaan julkisina todistajina toimivien vanhinten edessä kaupungin portissa (Ru 4:7).

Ruutin kirja valaisee asiaa lähemmin. Juudan miehiä ollut Elimelek kuoli, samoin hänen kaksi poikaansa, ja hänen vaimonsa Noomi sekä hänen kaksi miniäänsä jäivät leskiksi. Mies, josta Raamatussa käytetään nimitystä ”sinä siellä”, oli Elimelekin lähisukulainen, ehkä hänen veljensä. Lähimpänä sukulaisena hän oli go·ʼelʹ eli lunastaja. Hän kieltäytyi täyttämästä velvollisuuttaan, otti pois sandaalinsa ja antoi sen ilmeisesti Boasille, jolloin Boas seuraavaksi lähimpänä sukulaisena sai lunastusoikeuden. Boas osti sitten Elimelekin maan ja otti siten vaimokseen Noomin, mutta koska tämä oli liian vanha synnyttämään lapsia, niin hänen leskeksi jääneestä miniästään Ruutista tuli todellisuudessa Boasin vaimo, jotta hän synnyttäisi Elimelekin nimeä kantavan lapsen. Kun lapsi, Obed, syntyi, naapurin naiset sanoivat: ”Noomille on syntynyt poika”, sillä he pitivät lasta Elimelekin ja Noomin poikana. Boas ja Ruut suorittivat palveluksen Jehovalle, ja heidän pojalleen annetun nimen merkitys oli ’palvelija, palveleva’. Jehova siunasi tämän järjestelyn, sillä Obedista tuli Daavidin esi-isä ja siten suoranaisesti Jeesukseen Kristukseen johtavan sukuhaaran osa. (Ru 4.)

Oikeus leviraattiin tuli omaisuuden perimistä koskevan lain mukaan ilmeisesti lähimmälle miespuoliselle sukulaiselle eli vanhimmalle veljelle, sitten toisille veljille ikäjärjestyksessä, sen jälkeen sedälle jne. (4Mo 27:5–11). Lankousavioliittoa koskevissa viittauksissa Matteuksen 22:23–28:ssa ja Luukkaan 20:27–33:ssa osoitetaan, että velvollisuus ottaa vaimoksi lapsettoman miehen leski siirtyi veljeltä toiselle, jos nämä toinen toisensa jälkeen kuolivat. Nuorempi veli ei nähtävästi voinut syrjäyttää vanhempaa veljeä, jonka velvollisuus lankousavioliitto ensisijaisesti oli, ellei vanhempi veli kieltäytynyt täyttämästä sitä. (Ks. LIITTOUTUMINEN.)