(luult. kreikk. muoto hepr. nimestä Eleasar, merk. ’Jumala on auttanut’).

1. Martan ja Marian veli, jonka kuolleista herättäminen oli Jeesuksen Kristuksen huomattavimpia ihmetekoja (Joh 11:1, 2). Jeesus rakasti syvästi tätä perhettä, joka asui Betaniassa, ”noin kolmen kilometrin päässä” Jerusalemista Jerikoon johtavaa tietä (Joh 11:5, 18, Rbi8, alav.). Häntä oli pidetty tässä kodissa vieraana ehkä useinkin (Lu 10:38–42).

Nämä kaksi sisarta lähettivät ilmoittamaan Jeesukselle, joka oli silloin Jordanin toisella puolella, että heidän veljensä Lasarus oli hyvin sairas. Epäilemättä he toivoivat, että Jeesus parantaisi hänet. (Joh 11:3, 21, 32.) Jeesus ei kuitenkaan mennyt Betaniaan heti eikä liioin parantanut Lasarusta matkan päästä, niin kuin hän oli parantanut erään upseerin miespalvelijan (Mt 8:5–13), vaan hän viipyi vielä kaksi päivää siellä, missä hän oli. Kun hän saapui Betanian läheisyyteen, häntä vastaan tuli Martta ja sitten Maria. Lasarus oli kuollut ja ollut kuolleena jo neljä päivää. (Joh 11:6, 17, 20, 30–32.)

Puhuessaan Martan kanssa Jeesus käytti tilaisuutta hyväkseen painottaakseen ylösnousemusta (Joh 11:23–27). Ja pian hän antoi sanoilleen lisämerkitystä. Saavuttuaan hautakammion eli luolan luo, jonne Lasarus oli haudattu, Kristus käski ottaa pois kiven, joka oli haudan suulla. Taivaalliselle Isälleen esittämässään rukouksessa Jeesus sitten osoitti, että yhtenä syynä siihen, mitä nyt tapahtuisi, oli se, että ”he [paikalla olevat ihmiset] uskoisivat, että sinä olet lähettänyt minut”. (Joh 11:38–42.) Sen jälkeen Jeesus kutsui kuollutta Lasarusta ulos haudasta, ja tämä tuli esiin epäilemättä läsnäolijoiden suureksi hämmästykseksi ja iloksi (Joh 11:43, 44).

Tämä ihmeteko sai monet uskomaan Jeesukseen, mutta se sai myös ylipapit ja fariseukset suunnittelemaan hänen surmaamistaan. Ylipapit vihastuivat vielä enemmän, kun juutalaiset tulivat sankoin joukoin katsomaan sekä Jeesusta että myös kuolleista herätettyä Lasarusta. Lasaruksen vuoksi monet juutalaiset uskoivat Jeesukseen, ja niin ylipapit neuvottelivat tappaakseen Lasaruksenkin. (Joh 11:45–53; 12:1–11.) Raamatussa ei ole kuitenkaan todisteita siitä, että nämä uskonnolliset vihamiehet olisivat toteuttaneet ilkeämieliset suunnitelmansa Lasaruksen suhteen.

Jotkut raamatunkriitikot ovat hyökänneet Lasaruksen kuolleista herättämistä koskevaa Johanneksen kertomusta vastaan. He viittaavat siihen, että muut evankeliumikertomukset vaikenevat tästä tapahtumasta. Eri evankeliumien tarkastelu osoittaa kuitenkin, etteivät synoptistenkaan evankeliumien kirjoittajat kaikki kirjoittaneet Jeesuksen jokaisesta teosta. Esimerkiksi ainoastaan Luukas kertoi Nainin lesken pojan kuolleista herättämisestä (Lu 7:11–15). Johanneksella ei ollut tapana toistaa sitä, mitä toiset olivat kirjoittaneet. Lasaruksen kuolleista herättäminen on huomattava esimerkki tästä.

Lasaruksen kuolleista herättämisen ihme soveltui hyvin Jeesuksen palvelukseen, sekä valaisemaan Jumalan Pojan voimaa että lisäämään uskoa häneen ja ylösnousemukseen (Joh 11:4, 41, 42). Tämä ihme tapahtui ilmeisesti vuoden 33 alun tienoilla. Raamatussa ei ole tietoja siitä, missä olosuhteissa, missä paikassa tai milloin Lasarus kuoli myöhemmin ylösnousemuksensa jälkeen. (Ks. YLÖSNOUSEMUS: Lunnaiden antamista edeltäneitä ylösnousemuksia.)

Ei ole mitään raamatullista todistetta eikä mitään muutakaan syytä, jonka perusteella historiallinen Lasarus voitaisiin yhdistää kerjäläiseen, jonka Jeesus mainitsee kuvauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta.

2. Kerjäläisen nimi Jeesuksen kuvauksessa, joka yleisesti tunnetaan vertauksena rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Lu 16:19–31). Vulgata-käännöksessä on sana ”rikas” käännetty latinalaisella adjektiivilla dives, jota usein virheellisesti käytetään rikkaan miehen nimenä. Juutalainen nimi Lasarus oli muinaisina aikoina kuitenkin yleisesti käytetty, mikä käy ilmi hautakammioiden piirtokirjoituksista.

Vertauksessa oli rikkaan miehen portin pieleen pantu märkähaavainen kerjäläinen Lasarus, joka halusi saada ravinnokseen rikkaan miehen ylelliseltä pöydältä putoilevia tähteitä. Sitten Lasarus kuoli ja enkelit veivät hänet Abrahamin poven eteen (mikä on verrattavissa paikkaan, jossa muinoin aterioitaessa joku oli pitkällään toisen edessä samalla lepovuoteella). Abraham keskusteli rikkaan miehen kanssa, joka myös oli kuollut ja haudattu ja joka oli Haadeksessa piinallisissa tuskissa. ”Suuri juopa”, jota ei voitu ylittää, erotti rikkaan miehen Abrahamista ja Lasaruksesta. Rikas mies pyysi Abrahamia lähettämään Lasaruksen hänen viiden veljensä luokse, jotta tämä antaisi heille ”perusteellisen todistuksen” siinä toivossa, että he säästyisivät samalta kokemukselta. Pyyntö  evättiin kuitenkin sillä perusteella, että heillä oli ”Mooses ja profeetat” ja jos he kerran olivat haluttomia kuulemaan heitä, ”he eivät liioin tule vakuuttuneiksi, jos joku nousee kuolleista”. (Ks. KUVAUKSET.)

Perustuiko Jeesuksen kuvaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta kuolleita koskeviin rabbien uskomuksiin?

Vertailevan uskontotieteen opettajat ja opiskelijat ovat joissakin tapauksissa esittäneet, että tämä Jeesuksen Kristuksen kuvaus perustui manalaa koskeviin rabbien muinaisiin käsityksiin ja opetuksiin. Josefus antaa tätä asiaa koskevasta silloisesta fariseusten näkemyksestä seuraavia tietoja: ”He uskovat, että sielut voivat jäädä eloon kuoleman jälkeen ja että maan alla on palkintoja ja rangaistuksia niille, jotka ovat viettäneet hyveellistä tai paheellista elämää: pahojen sielujen osa on ikuinen vankeus, kun taas hyvät sielut pääsevät vaivatta uuteen elämään.” (Jewish Antiquities, XVIII, 14 [i, 3].) Jeesus hylkäsi kuitenkin jyrkästi väärät opetukset, fariseusten opetukset mukaan luettuina (Mt 23). Hänen olisi siksi ollut epäjohdonmukaista laatia kuvaustaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta rabbien väärien manalaa koskevien käsitysten mukaisesti. On siis pääteltävä, että Jeesuksella oli mielessään tämän kuvauksen täyttymys ja että hän laati sen yksityiskohdat ja sen tapahtumien kulun sopusoinnussa tuota täyttymystä koskevien tosiseikkojen eikä minkään epäraamatullisen opetuksen kanssa.

Kertomuksen asiayhteys ja sanamuoto osoittavat selvästi, että se on vertaus eikä todellinen historiallinen kertomus. Kyse ei ole köyhyyden ylistämisestä eikä rikkauden tuomitsemisesta. Kertomuksessa halutaan ilmeisesti pikemminkin osoittaa niiden käytös, lopullinen palkinto ja hengellisen aseman eli tilan muutos, joita Lasarus ja rikas mies edustivat. Se seikka, että rikkaan miehen veljet hylkäsivät Mooseksen ja profeetat, osoittaa myös, että kuvauksella oli syvällisempi merkitys ja tarkoitus kuin köyhyyden ja rikkauden vastakkainasettelu.