Musiikin ja sanoituksen muodostama kokonaisuus; runollinen sävellys (ks. MUSIIKKI). Noin kymmenesosa koko Raamatusta on lauluja, joista huomattavimpia esimerkkejä ovat Psalmit, Laulujen laulu ja Valituslaulut. Raamatussa puhutaan myös ei-uskonnollisista lauluista, pilkkalauluista ja viettelevistä lauluista, mutta suurin osa Raamatun noin 300:sta lauluja koskevasta maininnasta liittyy Jehova Jumalan palvontaan. Laulaminen yhdistetään pääasiassa iloon, esimerkiksi kun opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Onko joku hyvällä mielellä? Hän laulakoon psalmeja [ylistyslauluja Jumalalle].” (Ja 5:13.) Murhetta ilmaisevia lauluja sanotaan surulauluiksi (Am 8:10; ks. SURULAULU).

Ensimmäisen Raamattuun kirjatun laulun esittivät Mooses ja Israelin miehet sen jälkeen kun israelilaiset oli vapautettu Punaisellamerellä, ja Mirjam ja naiset vastasivat siihen vuorolaulussa (2Mo 15:1–21). Muita lauluja ovat Mooseksen jäähyväislaulu, Deboran ja Barakin voittolaulu ja Daavidin surulaulu, jossa hän valittaa Saulin ja rakkaan ystävänsä Jonatanin kuolemaa (5Mo 31:30; 32:1–43; Tu 5:1–31; 2Sa 1:17–27). Lisäksi Daavid laati ainakin 73 psalmia. Raamatussa mainitaan myös ”Jehovan laulu”, kun kerrotaan siitä, miten Hiskia elvytti puhtaan palvonnan, sekä ’Mooseksen ja Karitsan laulu’ (2Ai 29:27; Il 15:3, 4).

”Uusi laulu” mainitaan Psalmeissa sekä Jesajan ja apostoli Johanneksen kirjoituksissa (Ps 33:3; 40:3; 96:1; 98:1; 144:9; 149:1; Jes 42:10; Il 5:9; 14:3). Tarkasteltaessa tekstiyhteyttä, joka liittyy useimpiin mainintoihin ”uudesta laulusta”, havaitaan, että sitä lauletaan, koska Jehova käyttää kaikkeudensuvereeniuttaan jollain uudella tavalla. Esimerkiksi psalmissa 96:10 julistetaan iloiten: ”Jehova itse on tullut kuninkaaksi.” Tämän ”uuden laulun” aiheena näyttävät olevan sekä Jehovan kuninkuuden laajentamiseen liittyvät uudet kehitysvaiheet että niiden merkitys taivaalle ja maalle (Ps 96:11–13; 98:9; Jes 42:10, 13).