Leeviläisille ei annettu omaa osuutta maasta, sillä Jehova oli heidän perintönsä (4Mo 18:20; 5Mo 18:1, 2). Jumala käski kuitenkin Israelin muiden heimojen antaa heille kaikkiaan 48 kaupunkia laidunmaineen (4Mo 35:1–8). Myöhemmin nuo kaupungit määrättiin leeviläisille (Jos 21:1–8), ja 13 niistä oli pappiskaupunkeja (Jos 21:19; ks. PAPPIEN KAUPUNGIT). Noista 48 kaupungista 6 määrättiin turvakaupungeiksi tahattomia tappajia varten (Jos 20:7–9; ks. TURVAKAUPUNGIT).

Leeviläisten hajottaminen Israelin muiden heimojen sekaan täytti Jaakobin kuolinvuodeprofetian (1Mo 49:5–7).

Leeviläisillä oli milloin tahansa oikeus lunastaa takaisin talot, jotka he olivat myyneet kaupungeissaan, tai ne palautettiin heille riemuvuonna. Heidän kaupunkiensa laidunmaita ei kuitenkaan saanut myydä (3Mo 25:32–34). (Ks. LEEVILÄISET.)