Leipominen tarkoittaa taikinan valmistamista, muotoilemista ja kypsentämistä. Tavallisin ’leipomista’ merkitsevä heprean sana on ʼa·fahʹ, joka on sanan ʼo·fehʹ (leipuri) juuri (1Mo 19:3; 40:2). ’Paistamista’ merkitsevä heprealainen sana (ʽug; Hes 4:12) on ilmeisesti sukua sanalle ʽu·gahʹ ’pyöreä leipä’ (1Mo 18:6; ks. LEIPÄ).

Heprealaisessa kodissa leivän leipominen oli yksi naisten päätehtävistä, tosin joissakin suuremmissa talouksissa leipoivat orjat. Samuel sanoi Jehovan nimessä israelilaisille, jotka olivat pyytäneet ihmiskuningasta: ”Tyttärenne hän ottaa voiteensekoittajiksi ja keittäjiksi ja leipureiksi.” (1Sa 8:13.) Miehet saattoivat kuitenkin valvoa työtä tai leipoa joskus itsekin, mikä ilmenee siitä, että kahden enkelin vieraillessa Lootin luona Sodomassa tämä ”leipoi happamattomia leipiä, ja he kävivät syömään” valmistettua juhla-ateriaa (1Mo 19:1–3).

Raamatun aikoina leipä paistettiin yleensä uuneissa (ks. UUNI). Joskus paistaminen tapahtui kuitenkin siten, että päällekkäin ladottujen kivien päälle sytytettiin tuli. Kun kivet olivat tarpeeksi kuumia, lakaistiin tuhka pois ja taikina pantiin kivien päälle. Hetken päästä leipä  käännettiin, ja se jätettiin sitten kiville, kunnes se oli kokonaan paistunut (Ho 7:8). Matkalaiset saattoivat paistaa yksinkertaista leipää siten, että he täyttivät matalan kuopan kivillä, joiden päälle sitten tehtiin tuli. Kun hiillos oli poistettu, taikina pantiin kuumenneille kiville, ja leipää saatettiin kääntää monta kertaa sen paistuessa. (1Ku 19:6.)

Israelilaisten antamat viljauhrit olivat usein jotain ”uunissa paistettua” tai ”paistolevyltä” tai ”keitinrasvapadasta” otettua (3Mo 2:4–7). Paistolevy oli paksu keramiikkalaatta, jossa oli syvennyksiä (verrattavissa nykyiseen vohvelirautaan), mutta myös rautaisia paistolevyjä käytettiin (Hes 4:3).

Ammattileipurit toimivat kaupungeissa. Kun Jeremia oli pidätettynä Vartiopihassa Jerusalemissa elintarvikepulan aikana ennen tuon kaupungin kukistumista 607 eaa., hänelle annettiin päivittäin pyöreä leipä ”leipurien kadulta” niin kauan kuin leipää riitti (Jer 37:21). Ilmeisesti leipää myyvät leipurit toimivat siis jollain tietyllä kadulla Jerusalemissa. Kun Jerusalemin muureja korjattiin vuosia myöhemmin Nehemian valvonnassa, myös ”Leivinuunitorni” korjattiin (Ne 3:11; 12:38). On epävarmaa, kuinka torni sai nimensä, mutta tämä epätavallinen nimi annettiin sille mahdollisesti siksi, että leipurien uunit sijaitsivat siellä.

Kuninkaallinen leipuri oli ilmeisesti verrattain tärkeä henkilö muinaisessa Egyptissä. Kuninkaiden laaksossa Thebassa olevasta Ramses III:n haudasta löydetyssä seinämaalauksessa kuvataan egyptiläistä kuninkaan leipomoa täydessä toiminnassa, ja siinä näkyy mm. taikinan alustaminen jaloilla, leipien muotoileminen ja uunin lämmittäminen. Kuten 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan, eräs Egyptin kuninkaallinen leipuri sai erityisen huonon maineen, koska hän teki syntiä kuningasta vastaan ja hänet heitettiin vankilaan. Siellä hän näki unen, jossa hän kantoi kolmea leipäkoria päänsä päällä ja linnut söivät ylimmäisestä korista. Tuo ”ylileipuri” vietiin pois kolmantena päivänä ja hänet ’kiinnitettiin riippumaan’ paaluun, ja näin täyttyi Joosefin selitys: ”Ne kolme koria ovat kolme päivää. Kolmen päivän kuluessa tästä lukien farao korottaa sinun pääsi ja on ripustava sinut paaluun, ja linnut syövät sinun lihasi.” (1Mo 40:1–3, 16–22.)