(’valkoinen [vuori]’).

Yleiskäsitteenä läntisempi niistä kahdesta vuorijonosta, jotka muodostavat Libanonin vuoristot. Nimi on ehkä peräisin tuon vuorijonon kalkkikivikallioiden ja huippujen vaaleasta väristä tai siitä, että vuorijonon ylemmät rinteet ovat suuren osan vuotta lumen peitossa (Jer 18:14). Libanonin vuorijono kulkee pohjoiskoillisesta etelälounaaseen n. 160 km Välimeren rannikon suuntaisesti ja siitä n. 100 km:n matkan rinnakkain Anti-Libanonin vuorijonon kanssa. Noita kahta vuorijonoa erottaa toisistaan pitkä, hedelmällinen Bekaanlaakso (Koile-Syyria), jonka leveys on n. 10–16 km (Jos 11:17; 12:7). Tämän laakson halki virtaa pohjoiseen Orontesjoki, kun taas Litanijoki (jonka alajuoksusta käytetään nimeä Nahr el-Qasimiye) virtaa etelään ja kiertää Libanonvuorten eteläkärjen. Nahr el-Kebir (Eleutheros) virtaa Libanonvuorten pohjoispään ohitse.

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Libanonvuorten juurella olevat kukkulat kohoavat lähes suoraan Välimerestä, niin että väliin jää vain kapea rannikkotasanko. Tämän vuorijonon huippujen korkeus on keskimäärin 1800–2100 m, ja kaksi sen huipuista ulottuu vielä yli 900 m korkeammalle. Sekä vuorijonon itä- että länsirinteet ovat jyrkkiä.

 Itärinteet ovat jokseenkin karuja eikä niissä juuri ole merkittäviä jokia, mutta runsasvetisiä länsirinteitä halkovat joet ja solat (vrt. Lal 4:15). Länsipuolen matalammat rinteet on pengerretty, ja niillä on viljapeltoja sekä viini- ja hedelmätarhoja; lisäksi noilla rinteillä kasvaa mulperi-, saksanpähkinä- ja oliivipuita (vrt. Ho 14:5–7). Hiekkakivikerroksen ravinteikkaassa maaperässä kukoistavat männyt, ja korkeammalla on joitakin pieniä majesteettisten setrien metsikköjä. Vuorijono oli aikoinaan näiden puiden peitossa, ja niistä saatua puutavaraa käytettiin monenlaisiin tarkoituksiin (1Ku 6:9; Lal 3:9; Hes 27:5). (Ks. SETRI.) Myös saarni, sypressi ja kataja kasvavat luonnonvaraisina Libanonvuorilla (1Ku 5:6–8; 2Ku 19:23; Jes 60:13). Näillä seuduilla asustaa mm. sakaaleja, gaselleja, hyeenoja ja susia. Muinoin sekä metsiä että eläimiä oli enemmän; seutu oli leijonien ja leopardien oleskelupaikka (Lal 4:8; Jes 40:16). Mahdollisesti sen suurten metsien tuoksua sanottiin ”Libanonin tuoksuksi” (Lal 4:11).

Israelilaiset eivät valloittaneet Libanonia Joosuan johdolla, vaan siitä tuli maan luoteisraja (5Mo 1:7; 3:25; 11:24; Jos 1:4; 9:1). Tämän alueen pakana-asukkaat kuitenkin koettelivat israelilaisten uskollisuutta Jehovaa kohtaan (Tu 3:3, 4). Satoja vuosia myöhemmin kuningas Salomo hallitsi osaa Libanonista ja hänellä oli siellä rakennushankkeita (1Ku 9:17–19; 2Ai 8:5, 6). Yksi hänen rakennushankkeistaan oli mahdollisesti ”Libanonin torni, joka katsoo kohti Damaskosta” (Lal 7:4; tosin joidenkuiden mielestä se tarkoittaa yhtä Libanonin huipuista). Näihin aikoihin Tyroksen kuningas Hiram hallitsi erästä toista Libanonin osaa, josta hän toimitti Salomolle setri- ja katajapuuta (1Ku 5:7–14).

Kuvaannollista käyttöä. Monet Raamatun viittaukset Libanoniin liittyvät sen hedelmällisyyteen (Ps 72:16; Jes 35:2) ja reheviin metsiin, varsinkin sen majesteettisiin setreihin (Ps 29:5). Libanonia käytetään usein kuvaannollisessa mielessä. Sen sanotaan olevan hämillään ja osoittavan myötätuntoa Juudan maata kohtaan, jonka Assyrian sotajoukot olivat ryöstäneet (Jes 33:1, 9). Assyrian armeija joutuisi kuitenkin itse onnettomuuteen, ja se kaadettaisiin kuin Libanonin puut (Jes 10:24–26, 33, 34). Jehovan tuomion tuhoisaa vaikutusta verrataan Libanonin kukoistuksen kuihtumiseen (Na 1:4). Eräässä ennallistusprofetiassa viitataan kuitenkin Libanonin metsän muuttumiseen tuottoisaksi hedelmätarhaksi, ja se kuvaa asiaintilan muuttumista täysin päinvastaiseksi (Jes 29:17, 18).

Jehova sanoi Jeremian kautta ”Juudan kuninkaan talosta: ’Sinä olet minulle kuin Gilead, Libanonin huippu.’” (Jer 22:6.) ”Talo” tarkoittaa nähtävästi palatsirakennuksia (Jer 22:1, 5). Koska palatsi oli korkealla paikalla, sen ylväyttä ja suurenmoisuutta voitiin verrata Libanoniin. Lisäksi sen kuninkaallisissa rakennuksissa oli käytetty runsaasti setripuuta (1Ku 7:2–12). Kuningas Jojakim, joka kuuli Jeremian 22:6:een kirjoitetut sanat, oli itse paneloinut ylellisen palatsinsa setrillä (Jer 22:13–15). Koko palatsin alue oli kuin mahtava setrirakennusten metsä, ja sitä voitiin hyvinkin verrata Libanoniin ja Gileadiin, joissa oli runsaasti metsiä. Jehova varoitti Juudaa, että jos kuningas Jojakim, hänen palvelijansa ja kansa eivät toimisi oikeudenmukaisesti, tuosta ’talosta tulisi pelkkä hävitetty paikka’ (Jer 22:1–5), ja että niitä, jotka asuivat kuvaannollisessa Libanonissa (Jerusalemissa) eli ’pitivät pesäänsä setreissä’, kohtaisi onnettomuus (Jer 22:23; ks. myös Hes 17:2, 3).

Myös se, että Assyrian kuningas Sanherib halusi ’nousta vuoristojen korkeuteen, Libanonin perukoille’ ja ’kaataa sen ylväät setrit’, näyttää viittaavan siihen, mitä hän aikoi tehdä Jerusalemille (Jes 37:21–24). Libanonille tehtyä väkivaltaa koskevat profeetalliset sanat (Hab 2:17) saattavat tarkoittaa onnettomuutta, jonka oli määrä kohdata Jerusalemia. Tai niiden voidaan ehkä ymmärtää kirjaimellisesti tarkoittavan Libanonin metsien hävittämistä sodan tuhoissa (vrt. Jes 14:5–8).

Sakarjan profetia (10:10) viittasi aikaan, jolloin Jehova toisi kansansa takaisin Gileadin ja Libanonin maahan. Tässä Libanon saattaa tarkoittaa Jordanin länsipuolista aluetta, kun taas Gilead tarkoittaa Jordanin itäpuolella olevaa maata.