Ilmaus, joka esiintyy kuusi kertaa Danielin kirjassa. Se tarkoittaa ajanjaksoa, joka on merkkinä erään asiainjärjestelmän päättymisestä ja huipentuu sen tuhoon. Profeetta Daniel sai ennakkonäyn siitä, mitä tapahtuisi kaukaisessa tulevaisuudessa. Sen jälkeen hänelle sanottiin: ”Ja sinä, oi Daniel, tee salaisiksi nämä sanat ja sinetöi kirja lopun aikaan asti. Monet kiertelevät, ja tosi tieto tulee runsaaksi.” (Da 12:4.)

Kommentaattori Thomas Scott sanoi tästä raamatunkohdasta 1800-luvun alkupuoliskolla: ”Enkeli vihjasi Danielille lopuksi, että tämä profetia pysyisi hämärän peitossa ja ’sinetöitynä kirjana’, jota ei juurikaan ymmärrettäisi, ’lopun aikaan asti’ – – Näin on todellisuudessa käynytkin; monet Danielin profetiat on aina tunnustettu erittäin vaikeatajuisiksi, ja ne ovat olleet ’lukittuja sanoja’ jopa uskoville yleensä. – – Näinä myöhempinä aikoina monet ovat nähneet paljon vaivaa tutkiessaan historiaa, jotta he voisivat valaista näiden profetioiden sellaisia osia, jotka ovat jo täyttyneet, ja vertaamalla niitä muihin raamatunkohtiin luoda jonkinlaisen käsityksen siitä, mikä vielä tulee täyttymään, ja näin niihin on saatu paljon valaistusta. Sitä mukaa kuin ne vähitellen täyttyvät yhä perusteellisemmin, niitä ymmärretään paremmin, ja tulevat sukupolvet yllättyvät niistä paljon enemmän ja ovat paljon paremmin perillä niistä kuin me.” (Thomas Scott, Explanatory Notes, 1832.) Se ettei Danielin profetioita ymmärretty 1800-luvun alkupuolella, osoitti, että tuo ennustettu ”lopun aika” oli vielä tulevaisuudessa, koska ”ymmärtäväisten”, Jumalan tosi palvelijoiden, oli määrä ymmärtää tuo profetia ”lopun aikana” (Da 12:9, 10).

Ilmausta ”lopun aika” käytetään myös joistakin ihmishallituksiin liittyvistä kehitysvaiheista. Danielin 11:40:ssä sanotaan: ”Lopun aikana etelän kuningas ryhtyy iskemään yhteen hänen [pohjoisen kuninkaan] kanssaan, ja pohjoisen kuningas ryntää vaunuilla ja ratsumiehillä ja monilla laivoilla häntä vastaan.” Sen jälkeen profetia käsittelee ”pohjoisen kuninkaan” toimintaa ja osoittaa, että hän tulee loppuunsa (Da 11:41–45). ”Lopun aika” täytyy siis tässä ilmeisesti ymmärtää ajanjaksoksi, joka huipentuu ”pohjoisen kuninkaan” tuhoon. Tätä tukee se, että ”pohjoisen kuninkaan” kuvataan aiemmin vainoavan Jumalan palvelijoita, ”ymmärtäväisiä”, ”lopun aikaan asti”, ts. hänen loppunsa aikaan asti. (Da 11:33–35.)

”Lopun aikaan” yhdistetään myös se, että nousee ’tuimakatseinen kuningas’, joka asettuu vastustamaan ”ruhtinaiden Ruhtinasta” ja joka lopulta muserretaan eli tuhotaan. Tämän ”kuninkaan” oli määrä nousta niiden valtakuntien loppuvaiheessa, jotka ilmaantuisivat Kreikan maailmanmahdin jakauduttua neljään osaan. (Da 8:8–25.) Koska ”pohjoisen kuningas” ja ”etelän kuningas” tulivat samasta lähteestä, on johdonmukaista, että ’tuimakatseinen kuningas’ vastaa toista näistä ’kuninkaista’ tämän ”lopun aikana”.

Ilmaus ”lopun aika” ei tarkoita ’ajan loppumista’ vaan ajanjaksoa, joka huipentuu profetiassa mainittujen asioiden – ei kaiken – loppuun eli tuhoon. Raamatussa osoitetaan selvästi, että itse aika ei pääty. Esimerkiksi psalmista sanoi maasta: ”Horjumatta se pysyy ajan hämärään asti eli ikuisesti.” (Ps 104:5.) Koska maa pysyy, niin luonnollisesti aikakaan, joka on maallinen ”ulottuvuus” tai mitta, ei lakkaa. Vaikka Ilmestyksen 10:6 voidaankin kääntää, ”ettei enää ole oleva aikaa”, tekstiyhteys osoittaa tämän tarkoittavan sitä, että aikaa ei enää anneta, ts. että jokin tietty tai määrätty ajanjakso päättyy (KR-38). Sen vuoksi muissa käännöksissä sanotaankin: ”Viivytystä ei pitäisi enää olla” (AT, RS). ”Viivytystä ei enää tule olemaan” (UM). A. T. Robertson sanoo tästä raamatunkohdasta: ”Tämä ei merkitse sitä, että kronos (aika) – – lakkaa olemasta, vaan ainoastaan sitä, ettei seitsemännen pasunan (jae 7) vastaus kysymykseen: ’Kuinka kauaksi?’ (6:10) enää viivy.” (Word Pictures in the New Testament, 1933, VI osa, s. 372.)