Luut ovat elävää kudosta, ja ne muodostavat selkärankaisten ruumiin lujan rungon. Ihmisen luuranko on ’kudottu kokoon’ yli 200 luusta ja niitä yhdistävistä jänteistä, ja sen rakenteen monimutkaisuus menee yli tiedemiesten ymmärryksen (Job 10:11; Sr 11:5). Luu on lujempaa kuin teräs, ja sen rakenne on verrattavissa teräsbetoniin. Kuvaillessaan ”Behemotia” Jehova sanookin: ”Sen luut ovat kupariputkia, sen vahvat luut ovat niin kuin takorautasauvat.” (Job 40:15, 18.) Kuvaus sopii hyvin virtahepoon, jonka lyhyiden, voimakkaiden jalkojen ja raskasrakenteisten lonkkien luut kannattavat sen valtavaa 2300–3600 kg:n painoa.

Yleinen heprealainen vastine sanalle ”luu” on ʽeʹtsem (1Mo 2:23), ja sen synonyymi on geʹrem (San 25:15). Vastaava kreikkalainen sana on o·steʹon (Joh 19:36).

Eeva, ensimmäinen nainen, muodostettiin Aadamista otetusta kylkiluusta. Tämä oli sopivaa, kun otetaan huomioon, että luut ovat ruumiin runko, että ne koostuvat kokonaan elävistä soluista ja että ne tuottavat verisoluja. Aadam saattoi totuudenmukaisesti sanoa Eevasta:  ”Tämä on vihdoinkin luu minun luistani ja liha minun lihastani.” Hän oli Aadamin kaikkein läheisin sukulainen. (1Mo 2:22, 23.) Samantapaista ilmausta käytetään Raamatussa useita kertoja ilmaisemaan lähisukulaisuutta (1Mo 29:14; Tu 9:2; 2Sa 5:1; 19:12; 1Ai 11:1).

Uskon vahvistuksena. Joosef tiesi, että kestäisi jonkin aikaa, ennen kuin Jumala johtaisi israelilaiset pois Egyptistä ja asettaisi heidät asumaan Kanaaniin. Hän osoitti uskoa ja antoi israelilaisille todistuksen, kun hän käski heidän ottaa lähtiessään hänen luunsa mukaan. (1Mo 50:25; Hpr 11:22.) Israelilaiset pitivät tämän mielessään, ja Mooses noudatti tuota käskyä johtaessaan Israelin pois Egyptistä (2Mo 13:19). Joosefin luut haudattiin lopulta Sikemiin Jaakobin ostamalle maapalstalle (Jos 24:32).

Elisan yhteydessä (hänen kuolemansa jälkeen) tapahtui sellainen ihme, että eräs mies heräsi henkiin heti, kun hänen ruumiinsa heitettiin Elisan hautapaikkaan ja se kosketti Elisan luita. Tämä oli todiste siitä, että Elisan tekemät ihmeet eivät tapahtuneet hänen voimastaan vaan Jumalan voimasta, ja se oli voimakas vahvistus eli Jumalan sinetti hänen uskollisen profeettansa aitoudesta. (2Ku 13:20, 21.)

Jeesus näyttäytyi ylösnousemuksensa jälkeen joillekin opetuslapsilleen, jotka luulivat näkevänsä hengen. Saadakseen heidät vakuuttuneiksi henkilöllisyydestään Jeesus sanoi: ”Tunnustelkaa minua ja katsokaa, sillä hengellä ei ole lihaa eikä luita, niin kuin näette minulla olevan.” (Lu 24:39.) Se että Jeesus ei sanonut olevansa lihaa ja verta, on saanut jotkut väittämään, että hänellä oli ”spirituaalistettu” ruumis, jossa oli lihaa ja luita mutta ei verta. Tämä väite on perusteeton, sillä opetuslapset saattoivat nähdä, että hänessä oli luita ja lihaa, mutta hänen ruumiistaan ei vuotanut verta, joten hän ei kiinnittänyt heidän huomiotaan siihen. Jeesus järjesti näin 11 apostolin ja muiden heidän kanssaan tuossa tilaisuudessa koolla olleiden suulla todisteen siitä, että hänet oli todella herätetty henkiin ja että opetuslasten julistus hänen ylösnousemuksestaan ei perustunut aistiharhoihin.

Epäpuhtaus. Mooseksen välityksellä annetun Lain alaisuudessa ihminen oli uskonnollisesti epäpuhdas seitsemän päivää, jos hän koski kuolleeseen ruumiiseen, ihmisen luuhun tai hautapaikkaan (4Mo 19:16). Kuningas Josia taisteli väärää palvontaa vastaan täyttämällä ihmisten luilla paikat, joissa oli pakanalliseen palvontaan liittyviä pyhiä paaluja, ja polttamalla hautapaikoilta otetut luut alttareilla, jotka tulivat siten saastaisiksi ja käyttökelvottomiksi (2Ku 23:14, 16, 19; 2Ai 34:5).

Kuvaannollista käyttöä. Raamatun viittaukset luihin korostavat sitä, miten välttämättömiä ne ovat kirjaimellisesti ihmisen fyysiselle terveydelle ja kuvaannollisesti hänen hengelliselle terveydelleen. Luut muodostavat ihmisruumiin sisäisen tukirangan, ja siksi niitä käytetään Raamatussa kuvaamaan ihmisen olemusta, varsinkin syvien tunteiden vaikutusta siihen. Pelokkaan ihmisen luiden sanotaan esimerkiksi ’täyttyneen kauhulla’ (Job 4:14). Luut voivat vapista äärimmäisen lannistumisen vuoksi tai ’kuumeta kuivuudesta’ sairauden takia (Jer 23:9; Job 30:30). Jehovan pelko on ”virvoitus luille” (San 3:8). Hyvä sanoma ”tekee luut rasvaisiksi” eli täyttää ne ytimellä, ts. elähdyttää koko ruumista (San 15:30). ”Miellyttävät sanat ovat – – lääkitys luille.” (San 16:24.) Kielteisillä tunteilla taas voi olla vahingollinen vaikutus elimistöön. ”Murtunut henki kuivattaa luut.” (San 17:22.) Häpeällisesti toimivan vaimon sanotaan olevan aviomiehelleen ”kuin mätä hänen luissaan” (San 12:4). Lisäksi mustasukkaisten ajatusten hautominen toisia kohtaan voi olla tuhoisaa sekä fyysisesti että hengellisesti, ja sillä tavoin ”mustasukkaisuus on mätä luille” (San 14:30).

Luiden lujan rakenteen vuoksi Sananlaskujen 25:15:ssä sanotaan kärsivällisyyden ja ystävällisten sanojen voimasta yritettäessä voittaa kova, taipumaton vastustus: ”Kärsivällisyydellä suostutellaan käskijää, ja lempeä kieli voi murtaa luun.”

Profeetallista käyttöä. Kun pesah asetettiin, Jehova käski paahtamaan karitsan (tai vuohen) kokonaisena ja kielsi ’murtamasta siitä luuta’ (2Mo 12:46). Tämä täyttyi Jeesuksessa Kristuksessa, ”Jumalan Karitsassa”, joka on vastakuvallinen pesah-uhri (Joh 1:29; 1Ko 5:7). Jeesus kuoli kidutuspaalussa. Sotilaat tulivat murtamaan sinä päivänä paaluun pantujen sääret, kuten oli tapana kuoleman jouduttamiseksi. He mursivat kahden pahantekijän sääret. Sitten he havaitsivat, että Jeesus oli jo kuollut, joten he eivät murtaneet hänen sääriään, vaan yksi heistä puhkaisi hänen kylkensä keihäällä. (Joh 19:31–36; Ps 34:20.)

Jehova antoi Hesekielille Babylonissa näyn, jossa hän vertasi Israelia laaksotasangolla oleviin kuiviin luihin. Kun Hesekiel näyssä profetoi  luille, ne liittyivät ihmeen välityksellä toisiinsa ja niihin kasvoi liha. Sitten hän profetoi tuulenhengelle, ja se toi ruumiisiin hengen, niin että ne nousivat ylös suurena armeijana. Jehova selitti näyn soveltuvan Israeliin, joka Babylonin pakkosiirtolaisuuden nielaisemana oli kuin kansa, jonka toivo oli rauennut. (Hes 37:1–11.) Jeremia vertasi Assyrian kuningasta, joka vei kymmenen heimon valtakunnan vankeuteen, ja Babylonin kuningasta Nebukadnessaria, joka kuljetti Juudan pois, leijoniin, jotka söivät Jumalan kansan ja kalusivat sen luut (Jer 50:17). Jumala oli sallinut sen Israelin luopumuksen takia. Mutta Jehova aikoi muistaa heidät ja panna heihin henkensä, joka herättäisi heidät eloon, antaisi heille uutta puhtia ja veisi heidät takaisin asumaan Luvattuun maahan (Hes 37:12–14).

Sen jälkeen kun Jehova on tuhonnut Gogin ja hänen joukkonsa, jotka hyökkäävät Jehovan kansaa vastaan, tehdään jatkuvasti työtä ”seitsemän kuukauden” ajan Gogin joukon luiden sijainnin merkitsemiseksi ja niiden hautaamiseksi, jotta maan pinta puhdistettaisiin kaikesta epäpuhtaudesta ja saastutuksesta (Hes 39:14–16).

Jehova mainitsee luuytimen, kun hän kertoo vertauskuvallisesti niistä runsaista siunauksista, jotka hän antaa kansalleen pyyhkiessään pois kuoleman, ja hän sanoo valmistavansa sille pidot ”runsasöljyisistä, täynnä ydintä olevista ruokalajeista” (Jes 25:6). (Ks. myös LUUYDIN.)