Pehmeä ja rasvainen sidekudos, joka täyttää useimpien luiden ydinontelon. Luuydintä on kahdenlaista: keltaista ja punaista. Aikuisten pitkissä luissa on keltaista, passiivista luuydintä, joka koostuu pääasiassa rasvasta, ja kallon, kylkiluiden, rintalastan ja lantion litteissä luissa on punaista, aktiivista luuydintä. Punaisella luuytimellä on merkittävä osuus veren muodostumisessa. Se tuottaa happea kuljettavia punasoluja, tärkeitä veren hyytymiseen osallistuvia verihiutaleita ja suuren osan valkosoluista, joiden pääasiallinen tehtävä on taistella infektioita vastaan. Koska luuydin muodostaa verta, se vaikuttaa suoranaisesti ihmisen terveyteen ja elinvoimaan. Siksi Job (21:24) käyttää hyvin ravitusta ja terveestä ihmisestä osuvaa kielikuvaa, kun hän sanoo, että hänen luittensa ydin ”pysyy tuoreena”.

Ilmeisesti israelilaiset käyttivät eläinten luuydintä ravinnokseen (vrt. Mi 3:2, 3). Sillä on hyvin suuri ravintoarvo, koska siinä on paljon proteiinia, rasvaa ja rautaa. On siksi sopivaa, että Jehovan kaikille kansoille järjestämissä pidoissa tarjotaan ”runsasöljyisiä, täynnä ydintä olevia ruokalajeja” (Jes 25:6).

Heprealaiskirjeen 4:12:ssa ”Jumalan sanaa” verrataan aseeseen, joka on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja joka voi porautua ihmisen ajatuksiin ja vaikuttimiin siten, että se tunkeutuu ikään kuin luuytimeen, luiden sisimpään osaan, asti.