Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sana, joka Uuden maailman käännöksessä käännetään vastineella ”märkähaava”, on ma·zōrʹ, ja se voi tarkoittaa iholle tai limakalvolle ilmaantuvaa haavaumaa tai paisetta. Jotkut tutkijat uskovat sen tarkoittavan haavaa, joka vaatii ehkä sen sisällä olevan märän puristamista ulos. Kreikkalaisissa kirjoituksissa käytetään kreikan sanaa helʹkos, joka merkitsee ’haavaumaa’; sitä on käytetty kreikkalaisessa Septuagintassa 2. Mooseksen kirjan 9:9:ssä ja Jobin 2:7:ssä vastaamaan ’paisetta’ tarkoittavaa heprean sanaa šeḥinʹ. (Ks. PAISE.)

Kuvaannollista käyttöä. Efraimin (Israelin) kuvailtiin profeetallisesti olevan sairas ja Juudalla sanottiin olevan ”märkähaava”, mikä johtui siitä, että ne olivat toimineet väärin ja menettäneet siksi Jumalan suosion. Ne eivät luottaneet siihen, että Jehova suojelisi niitä niiden vihollisilta, vaan hakivat sen sijaan turhaan apua Assyrian kuninkaalta, joka ei pystynyt parantamaan niiden ”märkähaavan” kaltaista tilaa. (Ho 5:13.) Siionin kuvailtiin myöhemmin saaneen märkähaavan, kun sen asukkaat oli viety Babylonin pakkosiirtolaisuuteen (Jer 30:12–15, 17; vrt. Lu 16:20, 21; Il 16:2, 10, 11).