Kreikkalainen sana kōʹmos, joka on käännetty vastineella ”mässäily”, esiintyy kolme kertaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa ja aina huonossa tai kielteisessä merkityksessä. Joseph Thayerin sanakirjassa Greek-English Lexicon of the New Testament (1889, s. 367) osoitetaan, että antiikin kreikkalaisissa kirjoituksissa se tarkoitti ”yöllistä ja riehakasta kulkuetta, jossa puolittain juovuksissa olevat ja vallattomat miehet marssivat illallisen jälkeen  pitkin katuja soihdut mukanaan ja esittivät musiikkia Bacchuksen tai jonkun muun jumalan [tai pelissä saadun voiton] kunniaksi ja lauloivat ja soittivat mies- ja naispuolisten ystäviensä talojen edessä”. Tuollainen hillitön ja kohtuuton käytös sekä katukulkueet, jotka muistuttivat joissakin maissa nykyään vietettäviä karnevaaleja, olivat yleisiä Kreikan kaupungeissa apostolien aikaan, joten oli paikallaan ja hyödyllistä varoittaa tosi palvojia niistä.

Mässäily ei missään tapauksessa sovi kristityille; se tuomitaan Jumalan sanassa. Jotkut niistä kreikkalaisia vaikutteita saaneiden Vähän-Aasian provinssien asukkaista, joille Pietari kirjoitti kirjeensä (1Pi 1:1), olivat ennen kristityiksi tuloaan kulkeneet ”irstaissa teoissa, himoissa, liiallisessa viininkäytössä, mässäilyissä, juomingeissa ja lainvastaisessa epäjumalanpalveluksessa”. Mutta tultuaan kristityiksi he olivat lakanneet tekemästä niin. (1Pi 4:3, 4.) Koska mässäilyyn liittyi törkeä aistillisuus ja hillittömyys, se sisältyi ”pimeyteen kuuluviin tekoihin”, joissa kristityt eivät vaeltaneet (Ro 13:12–14).

Raamattu ei kiellä iloa ja huvituksia. Ihmisiä kehotetaan iloitsemaan Luojassaan, aviomiestä kannustetaan iloitsemaan vaimonsa kanssa, työntekijän tulee iloita kättensä töistä ja maanviljelijän vaivannäkönsä hedelmästä (Ps 32:11; San 5:18; Sr 3:22; 5Mo 26:10, 11). Ruoka ja juoma voivat liittyä iloon ja lisätä sitä (Sr 9:7; Ps 104:15), mutta niitä pitää nauttia kohtuullisesti (San 23:20; 1Ti 3:2, 11; 1Ko 10:31). Kun ilonpitoon liittyy humaltumista, epäjärjestystä ja aistillisuutta, se muuttuu remuavaksi mässäilyksi. Paavali mainitsi mässäilyt yhdeksi niistä ”lihan teoista”, joiden harjoittajat ”eivät peri Jumalan valtakuntaa” (Ga 5:19–21).