MAA, jonka Jumala antoi Israelille, oli todella hyvä maa. Kun Mooses lähetti vakoojia kansakunnan edellä tutkimaan Luvattua maata ja hakemaan näytteitä sen sadosta, he toivat mukanaan viikunoita, granaattiomenoita ja niin suuren rypäletertun, että kahden miehen täytyi kantaa sitä välissään tangossa! Vaikka he vetäytyivätkin pois pelon vallassa uskon puutteen vuoksi, he kertoivat, että maa ”tosiaankin vuotaa maitoa ja hunajaa”. (4Mo 13:23, 27.)

Vähän ennen kuin israelilaiset lopulta menivät tuohon maahan, Jehovan edustaja vakuutti heille: ”Jehova, sinun Jumalasi, vie sinut hyvään maahan, purovesilaaksojen, laaksotasangolla ja vuoristossa pulppuavien lähteiden ja syvien vesien maahan, vehnän ja ohran ja viiniköynnösten ja viikunoiden ja granaattiomenien maahan, öljyisten oliivien ja hunajan maahan, – – jossa sinulta ei puutu mitään, maahan, jonka kivet ovat rautaa ja jonka vuorista louhit kuparia.” (5Mo 8:7–9.) Tuo maa tuottaa vieläkin runsaita satoja.

Tuon muinoin luvatun maan kauneus ja loisto kiinnostaa meitä suuresti nykyään. Miksi? Siksi, että Messiasta koskevat profetiat käyttävät sitä runsautta, jolla Jehova siunasi muinaista Israelia, kuvaamaan sitä, mitä Jumala tekee koko ihmiskunnalle Jeesuksen Kristuksen, ”Rauhan Ruhtinaan”, hallitessa (Jes 9:6; Ps 67:4–7; 72:16).