Tämä ilmaus (hepr. ʽam ha·ʼaʹrets ja sen monikkomuodot) esiintyy heprealaisessa tekstissä 75 kertaa. Jeesuksen päivien uskonnolliset johtajat käyttivät sitä halveksivassa mielessä, mutta alun perin sillä ei ollut sellaista merkitystä.

Koehlerin ja Baumgartnerin laatimassa heprean ja aramean sanakirjassa selitetään tämän hepreankielisen ilmauksen tarkoittavan ”täysivaltaisia kansalaisia” (Lexicon in Veteris Testamenti Libros, Leiden 1958, s. 711). The Interpreter’s Dictionary of the Bible (toim. G. A. Buttrick, 1962, 1. osa, s. 106) sanoo, että nimitys ”käsittää suppeassa merkityksessä ainoastaan vastuulliset miespuoliset kansalaiset, naimisissa olevat miehet, jotka asuvat omalla maallaan ja joilla on kaikki oikeudet ja velvollisuudet, mukaan lukien asevelvollisuus sekä velvollisuus osallistua oikeudenkäynteihin ja – – juhliin”. (Vrt. 3Mo 20:2–5; 2Ku 15:5; 16:15; Hes 45:16, 22; 46:3, 9.) Alun perin tämä ilmaus oli siis kunnioittava nimitys. Sitä ei käytetty alhaisosta tai köyhälistöstä.

Neuvotellessaan Makpelan luolan omistusoikeuksien ostamisesta Abraham oli tekemisissä heettiläisten, ”maan kansan”, kanssa (1Mo 23:7, 13, KR-38). Sekä Uuden maailman käännös että An American Translation kääntävät näissä jakeissa esiintyvän heprealaisen ilmauksen ʽam ha·ʼaʹrets vastineella ”paikkakuntalaiset”. Kun farao puhui Moosekselle ja Aaronille, hän käytti Gosenissa asuvista israelilaisista nimitystä ”maan kansa” (2Mo 5:5). Ilmausta käytettiin yksikössä tarkoitettaessa kaikkia Kanaanin asukkaita (4Mo 14:9) ja sanan ʽam monikkomuodon (ʽam·mēʹ ’kansat’) kanssa kuvailtaessa heitä tuon maan erillisinä heimoina tai kansoina (Ne 9:24, 30). Sitä käytetään samaan tapaan viitattaessa kuningatar Esterin aikana Persian maailmanvallan alaisuudessa olleisiin kansoihin (Est 8:17). Sanherib käytti molempien sanojen monikkomuotoa (ʽam·mēʹ ha·ʼara·tsōtʹ ’maiden kansat’) niistä monista kansoista tai kansakunnista, jotka Assyrian joukot olivat voittaneet (2Ai 32:13).

Israelin kansakunnan keskuudessa sanonta ʽam ha·ʼaʹrets erotti usein tavalliset kansalaiset hallintovirkamiehistä tai papeista (2Ku 11:14, 18–20; Jer 1:18; 34:19; 37:2; 44:21; Hes 7:27; Da 9:6; Sak 7:5). On kuitenkin selvää, ettei ilmaus käsittänyt pelkästään köyhää työväkeä vaan siihen sisältyivät myös varakkaat, koska sen jälkeen kun Hesekiel on arvostellut terävästi ahneiden profeettojen, pappien ja ruhtinaiden tekemiä vääryyksiä, hän moittii ”maan kansaa” seuraavin sanoin: ”Maan kansakin on harjoittanut petollista riistoa ja on ryöstämällä raastanut, ja ahdistettua ja köyhää he ovat kohdelleet huonosti, ja muukalaisasukasta he ovat petollisesti riistäneet ilman oikeudenmukaisuutta.” (Hes 22:25–29.) Kuningas Jojakim ”vaati maan kansalta hopean ja kullan” veroina selviytyäkseen farao Nekon määräämistä raskaista maksuista. Näin ollen se ʽam ha·ʼaʹrets, joka löi kuningas Amonia vastaan nousseet salaliittolaiset ja teki Josiasta kuninkaan tai joka teki myöhemmin Jehoahasista kuninkaan, ei ollut ns. roskaväkeä. (2Ku 23:30, 35; 21:24.) Kun Nebukadnessar valtasi Juudan, 60 miestä ”maan kansasta” sekä korkea-arvoisia hovivirkamiehiä vietiin Riblaan ja teloitettiin; nämä 60 olivat epäilemättä huomattavimpia asukkaita (2Ku 25:19–21). Ilmaukseen ʽam ha·ʼaʹrets sisältyivät tietysti myös köyhät ja alhaiset asukkaat, ja Babylonin kuningas määräsi jotkut heistä jäämään Juudaan samaan tapaan kuin hän oli toiminut aiemmin Jerusalemissa (2Ku 24:14; 25:12; Jer 40:7; 52:15, 16).

Pakkosiirtolaisuuden jälkeen Esra ja Nehemia paheksuivat palanneiden pakkosiirtolaisten väärää toimintaa, kun nämä liittyivät ”maan kansoihin” tai ”maiden kansoihin” menemällä naimisiin niihin kuuluvien naisten kanssa, sallimalla niiden käydä kauppaa kaupungissa sapattina  ja opettelemalla niiden inhottavia tapoja (Esr 9:11; 10:2, 11; Ne 10:28, 31). Tässä käytetyllä ilmauksella tarkoitettiin ympäröiviä ei-israelilaisia kansoja, jotka mainittiin erikseen Esran 9:1, 2:ssa, eikä niistä pitänyt erottautua siksi, että ne olisivat olleet yhteiskunnallisesti tai taloudellisesti alhaisessa asemassa, vaan siksi, että Jumalan laki vaati puhdasta palvontaa (Ne 10:28–30).

Halveksiva ilmaus. Ajan mittaan Juudan uskonnolliset johtajat alkoivat kuitenkin käyttää tätä ilmausta sellaisista ihmisistä – juutalaisista tai ei-juutalaisista – jotka eivät tunteneet Lakia, ja varsinkin niistä, jotka eivät olleet selvillä lukuisista siihen mennessä syntyneistä rabbiinisista perinteistä tai jotka eivät noudattaneet niitä pikkutarkasti (Mt 15:1, 2). Ilmauksen sisältämää halveksintaa kuvastivat esimerkiksi ne fariseusten sanat, jotka esitetään Johanneksen 7:49:ssä: ”Tämä ihmisjoukko, joka ei tunne Lakia, on kirottua.” Rabbi Josua sanoi, että ”jokainen, jolla tefillin [raamatunlausekotelot] ei ole käytössä”, on ʽam ha·ʼaʹrets. Niistä, jotka eivät noudattaneet juutalaisten perinteitä, sanotaan muissa rabbiinisissa tietolähteissä: ”Vaikka joku olisi opiskellut Raamattua ja Mišnaa, hän on ʽam ha-arez, jos hän ei ole palvellut viisaiden opetuslapsia.” (Babylonian Talmud, Berakhot 47b, hepreasta englanniksi käänt. M. Simon.) ”Tietämätön [ʽam ha·ʼaʹrets] ei liioin ole hurskas.” (Babylonian Talmud, Avot 2:5, hepreasta englanniksi käänt. J. Israelstam.) ”Oppimattomia ei herätetä kuolleista.” (Babylonian Talmud, Ketubbot 111b, hepreasta englanniksi käänt. I. Slotki.) (Vrt. Mt 9:11; Lu 15:2; 18:11.) Jeesus sanoi kuitenkin, että hän tuli ”kutsumaan – – syntisiä”, ja hän ilmaisi kiintymystä ihmisiä kohtaan, jotka olivat ”sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta” (Mt 9:13, 36).

Ilmauksen ʽam ha·ʼaʹrets merkitys muuttui siis yleistä kunnioitusta osoittavasta ilmauksesta uskonnollista halveksintaa heijastavaksi nimitykseksi paljolti samaan tapaan kuin kävi latinan sanalle paganus, josta on johdettu suomen sana ”pakana”. Pakanalla tarkoitettiin alun perin vain maaseudun asukasta, mutta koska maalaiset käännytettiin yleensä viimeisinä, kaupunkilaiset alkoivat käyttää sitä kaikista niistä, jotka eivät omaksuneet heidän muka kristillisiä käsityksiään.