Raamatun heprealaisten kirjoitusten viimeinen kirja nykyisissä suomalaisissa Raamatuissa. Perinteisessä juutalaisessa kaanonissa se on sijoitettu ns. pienten profeettojen kirjojen viimeiseksi mutta ennen Kirjoituksia (Hagiografeja). Siinä on Israelia koskeva julistus, jonka Jehova antoi Malakian välityksellä (Mal 1:1).

Olosuhteet Malakian aikana. Malakian profetoimisen aikaan pappien tila oli surkea. Mooseksen lain vastaisesti he ottivat vastaan rampoja, sokeita ja sairaita eläimiä uhrattavaksi Jehovan alttarilla (Mal 1:8; 3Mo 22:19; 5Mo 15:21). He eivät antaneet oikeaa ohjausta ja opetusta kansalle, mikä saattoi monet kompastumaan (Mal 2:7, 8). Tuomitessaan he osoittivat puolueellisuutta (2:9). Kaikella tällä oli huono vaikutus israelilaisiin yleensä, sillä he alkoivat ajatella, ettei oikeastaan kannattanut palvella Jehovaa (3:14, 15). Tämä käy ilmi siitä, että israelilaiset eivät tukeneet temppeliä maksamalla kymmenyksiä. Heidän antaumuksensa Jehovaa kohtaan oli heikentynyt niin paljon, että he ilmeisesti erosivat vaimostaan mennäkseen naimisiin vääriä jumalia palvovien naisten kanssa. Lisäksi israelilaisten keskuudessa alkoi esiintyä noituutta, aviorikoksia, valehtelemista, petosta ja sortoa. (2:11, 14–16; 3:5, 8–10.) Sen vuoksi Jehova varoitti etukäteen, että hän tulisi temppeliinsä tuomitsemaan (3:1–6). Samalla hän kannusti väärintekijöitä katumaan: ”Palatkaa minun luokseni, niin minä tahdon palata teidän luoksenne.” (3:7.)

Kirjoitusaika. Malakian kirjan valmistumisajankohta voidaan määrittää sisäisten todisteiden perusteella. Se kirjoitettiin Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen, sillä israelilaiset olivat käskynhaltijan alaisuudessa. Temppelissä harjoitettiin palvontaa, mikä ilmaisee, että se oli rakennettu uudelleen. (Mal 1:7, 8; 2:3, 13; 3:8–10.) Nämä seikat viittaavat Haggain (520 eaa.) ja Sakarjan (520–518 eaa.) aikaa myöhempään aikaan, koska nuo profeetat nimenomaan kehottivat israelilaisia rakentamaan temppelin valmiiksi (Esr 5:1, 2; 6:14, 15). Tosi palvonnan laiminlyöminen Israelissa ja se, ettei kansa pitänyt kiinni Jumalan laista, näyttävät sopivan oloihin, jotka vallitsivat Nehemian tullessa Jerusalemiin uudelleen jolloinkin kuningas Artakserkseen 32. hallitusvuoden (n. 443 eaa.) jälkeen (vrt. Mal 1:6–8; 2:7, 8, 11, 14–16; Ne 13:6–31). Malakian kirja on sen vuoksi Nehemian kirjan tavoin hyvinkin  saatettu kirjoittaa vuoden 443 eaa. jälkeen.

Sopusointu muiden raamatunkirjojen kanssa. Tämä kirja on täysin sopusoinnussa muun Raamatun kanssa. Apostoli Paavali lainasi Malakian 1:2, 3:a valaistessaan sitä, ettei Jumalan tekemä valinta ”riipu siitä, joka tahtoo, eikä siitä, joka juoksee, vaan Jumalasta, joka on armollinen” (Ro 9:10–16). Jehovan osoitetaan olevan Luoja (Mal 2:10; vrt. Ps 100:3; Jes 43:1; Ap 17:24–26) sekä oikeudenmukainen, armollinen ja muuttumaton Jumala, joka ei jätä tahallista väärintekemistä rankaisematta (Mal 2:2, 3, 17; 3:5–7, 17, 18; 4:1; vrt. 2Mo 34:6, 7; 3Mo 26:14–17; Ne 9:17; Ja 1:17). Jumalan nimen merkitystä painotetaan (Mal 1:5, 11, 14; 4:2; vrt. 5Mo 28:58, 59; Ps 35:27; Mi 5:4). Lisäksi kirjassa kehotetaan muistamaan Mooseksen laki (Mal 4:4).

Kirjassa kohdistettiin Israelin huomio myös Messiaan tuloon ja Jehovan päivään. Vaikka siinä osoitetaan, että Jehova lähettäisi sen, jota hän sanoo ’sanansaattajakseen’, tämä olisi vain edelläkävijä sille vielä suuremmalle ”liiton sanansaattajalle”, joka tulee yhdessä Jehovan kanssa (Mal 3:1). Kun yhdistetään Matteuksen (11:10–14; 17:10–13), Markuksen (9:11–13) ja Luukkaan (1:16, 17, 76) henkeytetyt kertomukset, Johannes Kastaja, Jeesuksen edelläkävijä, voidaan tunnistaa ”sanansaattajaksi” ja ”Eliaksi”, jota Malakian 3:1:ssä ja 4:5, 6:ssa alkujaan tarkoitettiin.

[Tekstiruutu s. 173]

MALAKIAN KIRJAN KOHOKOHTIA

Julistus, jossa tähdennetään tilivelvollisuutta Jehova Jumalalle silloin kun hänen vaatimuksensa jätetään huomiotta

Kirjan kirjoitti profeetta Malakia ilmeisesti noin 95 vuotta sen jälkeen, kun ensimmäiset juutalaiset pakkosiirtolaiset palasivat Babylonista

Jehova rakasti Israelia mutta se halveksi hänen nimeään (1:1–14)

Jehova rakasti kansaansa aivan niin kuin hän rakasti Jaakobia, vaikka hän vihasikin Esauta

Israelin papit kuitenkin halveksivat Jumalan nimeä ottamalla vastaan rampoja ja sairaita eläimiä uhriksi; he eivät antaisi sellaisia eläimiä ihmiskäskynhaltijalle

Pappeja ja kansaa moititaan koska he eivät pidä Jehovan teitä (2:1–17)

Papit ovat lähteneet pois Jumalan tieltä ja saattaneet monet ”kompastumaan lakiin”, ja siten he ovat ”turmelleet Leevin liiton”

Avioliittoja on solmittu vierasmaalaisten naisten kanssa, ja jotkut ovat kohdelleet petollisesti nuoruutensa vaimoa ottamalla hänestä avioeron

Israelilaiset ovat uuvuttaneet Jumalan väittämällä, että hän hyväksyy ne, jotka tekevät pahaa

Tosi Herra tuomitsee ja puhdistaa kansansa (3:1–18)

Jehova tulee temppeliinsä liiton sanansaattajan kanssa; hän sulattaa ja puhdistaa leeviläiset, ja Juudan uhrilahja miellyttää Jehovaa

Noidat, avionrikkojat, väärinvannojat, petolliset ja sortajat tuomitaan kiireesti

Tuokaa täydet kymmenykset Jehovan varastohuoneeseen, niin saatte ylenpalttisesti siunauksia

Muistokirja kirjoitetaan niiden hyväksi, jotka pelkäävät Jehovaa; hänen kansansa havaitsee eron vanhurskaiden ja jumalattomien välillä

Jehovan suuren ja pelottavan päivän tulo (4:1–6)

Jehovan päivä tuhoaa jumalattomat täysin, kun taas ’vanhurskauden aurinko paistaa’ Jumalan nimeä pelkääville

Tuota päivää edeltää ennallistustyö, jonka suorittaa profeetta Elia