Juutalainen nainen, Lasaruksen ja Marian sisar Betaniasta (Joh 11:1, 2). Kristus vieraili ilmeisesti usein heidän kodissaan ollessaan Jerusalemin lähistöllä. Kiintymyksen siteet vallitsivat hänen ja näiden kolmen välillä, sillä on nimenomaan sanottu: ”Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.” (Joh 11:5.)

Luukas kertoo, että kun Jeesus meni ”erääseen kylään”, ”eräs Martta-niminen nainen otti hänet vieraakseen taloon” (Lu 10:38). Matteuksen 26:6:n, Markuksen 14:3:n ja Johanneksen 12:1–3:n perusteella on esitetty ajatus, että Martta oli spitaalisen Simonin vaimo tai leski tai jopa tytär. Raamatussa ei kuitenkaan ole mitään nimenomaisia mainintoja näiden olettamusten tueksi.

Kerran kun Jeesus oli vierailulla Lasaruksen, Marian ja Martan kodissa, Maria ”istui Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen sanaansa”, mutta ”Martan huomion sitä vastoin hajottivat monet palvelusaskareet”. Martta yritti saada Mariaa avukseen ja sanoi: ”Herra, eikö sinulle merkitse mitään se, että sisareni on jättänyt minut yksin huolehtimaan palvelemisesta? Käske hänen siksi ryhtyä auttamaan minua.” Ilmeisesti Martta oli huolissaan Jeesuksen aineellisten tarpeiden tyydyttämisestä. Mutta Kristus tähdensi silloin hengellisten asioiden suurempaa arvoa ja nuhteli häntä ystävällisesti sanoen: ”Martta, Martta, sinä olet huolissasi ja levoton monista asioista. Vain muutama kuitenkaan on tarpeen, tai vain yksi. Maria puolestaan on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Lu 10:38–42.) Kristus olisi tyytynyt yhteen ruokalajiin, jos se olisi merkinnyt sitä, että Marttakin olisi hyötynyt enemmän hänen opetuksestaan.

Vaikka saattaa näyttää siltä, että Martta oli liiaksi huolissaan aineellisesta, ei tulisi päätellä, ettei hän ollut kiinnostunut hengellisistä asioista. Lasaruksen kuoleman jälkeen juuri Martta meni Jeesusta vastaan tämän ollessa matkalla Betaniaan, kun taas Maria jäi aluksi istumaan kotiin (ehkä surun tai monien vierailevien ystävien vuoksi). Martta ilmaisi uskovansa Kristukseen sanoessaan, että Lasarus ei olisi kuollut, jos Jeesus olisi ollut läsnä. Hän myönsi myös: ”Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä”, ja osoitti siten uskovansa ylösnousemukseen. Keskustelun aikana Jeesus selitti, että hän on ”ylösnousemus ja elämä”, ja osoitti, että vaikka joku häneen uskova kuoleekin, tuo uskova tulisi elämään. Kun Kristus kysyi Martalta: ”Uskotko tämän?”, Martta ilmaisi selvästi uskonsa vastaamalla: ”Uskon, Herra;  minä olen uskonut, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se maailmaan tuleva.” (Joh 11:19–27.) Tämä ei tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että hänellä olisi ollut joitakin epäilyksiä siitä, mitä Jeesus voisi tehdä tai tekisi hänen kuolleen veljensä tapauksessa. (Vrt. tähän apostolien asennetta, josta kerrotaan Luukkaan 24:5–11:ssä.) Kun Jeesus käski ottaa kiven pois Lasaruksen haudalta, Martta sanoi: ”Herra, hänen täytyy jo haista, sillä on neljäs päivä.” Mutta Jeesus vastasi kysymällä: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin näkisit Jumalan kirkkauden?” Martta näkikin sen, kun hänen veljensä herätettiin kuolleista. (Joh 11:39–44.)

Lasaruksen ylösnousemuksen jälkeen Kristus lähti pois. Hän palasi myöhemmin Betaniaan ja oli yhdessä muiden, mm. Martan, Marian ja Lasaruksen, kanssa spitaalisen Simonin kodissa. Illallinen oli valmistettu, ja jälleen ”Martta oli palvelemassa”. Lasarus oli pöydän ääressä, ja juuri tässä tilaisuudessa Maria voiteli Jeesuksen kallisarvoisella hyvänhajuisella öljyllä. (Joh 12:1–8; Mt 26:6–13; Mr 14:3–9.) Raamattu ei kerro enempää Martan elämästä eikä siitä, milloin ja miten hän kuoli.