1. (Hepr. Mas·saʼʹ.) Abrahamin jälkeläinen Ismaelin kautta (1Mo 25:12–14; 1Ai 1:29, 30). Massan jälkeläiset asettuivat todennäköisesti asumaan jonnekin Pohjois-Arabiaan. Tiglat-Pileser III:n aikakirjoissa Masʼa (Raamatun Massa?) mainitaan Teman ja muiden Pohjois-Arabiassa sijaitsevien paikkojen yhteydessä (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 283). Massa on yhdistetty Masanoi-nimiseen paikkaan, joka kreikkalaisen maantieteilijän Ptolemaioksen (100-luvulla) mukaan sijaitsi ”Dumasta” (Pohjois-Arabiassa oleva Dumat al-Ghandal -niminen alue?) koilliseen.

Heprealaista sanaa mas·saʼʹ on käytetty myös Sananlaskujen 30:1:ssä (määräisen artikkelin ha kanssa) ja Sananlaskujen 31:1:ssä (ilman artikkelia). Tämä on antanut aiheen käännöksille ”massalainen Agur, Jaken poika” ja ”Lemuel, Massan kuningas” (vrt. KR-92, KR-38, JB, Ro, RS tai niiden vaihtoehtoiset lukutavat). Agur ja Lemuel olivat kuitenkin ilmeisesti israelilaisia, joten sopivia käännöksiä sanalle mas·saʼʹ ovat ”oraakkeli” (AS), ”julistus” (Yg) ja ”painava sanoma” (UM; vrt. San 30:5, 9:ää ja 31:30:tä Ps 12:6:een ja Ro 3:1, 2:een).

2. (Hepr. Mas·sahʹ, merk. ’koetteleminen, koettelemus’.) Toinen sen Refidimin lähellä sijainneen paikan nimistä, jossa israelilaiset saivat ihmeen avulla vettä. Jehovan ohjeen mukaisesti Mooses ja jotkut Israelin vanhimmat menivät Horebissa olevan kallion luo. Siellä Mooses iski kalliota, ja vesi, joka siitä alkoi virrata, muodosti joen erämaahan. Mooses antoi sitten paikalle  nimen ”Massa” (’koetteleminen, koettelemus’), koska israelilaiset olivat panneet Jehovan koetukselle epäuskoisella nurinallaan, ja ”Meriba” (’riitely’), koska he riitelivät siellä. (2Mo 17:1–7; Ps 105:41.)

Vähän ennen kuolemaansa Mooses varoitti israelilaisia panemasta Jehovaa koetukselle, niin kuin he olivat tehneet Massassa (5Mo 6:16; ks. myös 5Mo 9:22). Siunatessaan sitten israelilaisia hän jälleen mainitsi tuon tapahtuman ja osoitti, että se oli johtanut Leevin koettelemiseen (5Mo 33:8). Tässä tapauksessa Leevi saattaa tarkoittaa tuon heimon päämiehiä eli Moosesta ja Aaronia.

Psalminkirjoittaja neuvoi myöhemmin israelilaisia, etteivät he paaduttaisi sydäntään niin kuin se sukupolvi, joka vaelsi erämaassa. Mainitessaan Meriban ja Massan hän ilmeisesti tarkoittaa sitä, että israelilaiset nurisivat saadakseen vettä Refidimissä, mikä kuvasti hyvin heidän epäuskoista menettelyään koko noiden 40 vuoden ajan. (Ps 95:8–11.) Tämä näyttää olevan Heprealaiskirjeen 3. luvun ajatus, kun siinä lainataan psalmistan sanoja (kreikkalaisesta Septuagintasta): ”Älkää paaduttako sydäntänne niin kuin siinä tilanteessa, joka aiheutti katkeran suuttumuksen [Meriba], niin kuin koetukselle panemisen [Massa] päivänä erämaassa, jossa teidän esi-isänne koettelemalla koettelivat minua, ja kuitenkin he olivat nähneet minun tekoni neljänkymmenen vuoden ajan [kirjm. ”ja he näkivät neljäkymmentä vuotta minun tekoni”].” (Hpr 3:8, 9.) Sekä psalmissa 95:8 että Heprealaiskirjeen 3:8:ssa saatetaan viitata myös siihen, että myöhemmin israelilaiset nurisivat vedestä Kadesin seudulla sijainneessa Meribassa (4Mo 20:1–13).