Henkeytetty kertomus Jeesuksen Kristuksen elämästä. Kirjoittaja oli entinen veronkantaja Matteus eli Leevi, ja kirjoituspaikka oli epäilemättä Palestiina. Se on Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten ensimmäinen kirja, ja sitä on vanhastaan pidetty ensimmäiseksi kirjoitettuna evankeliumina. Matteuksen kertomus alkaa Jeesuksen esi-isien luettelolla, minkä jälkeen kerrotaan hänen syntymästään, ja se päättyy valtuutukseen, jonka Kristus antoi seuraajilleen ylösnousemuksensa jälkeen: ”Menkää – – ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä.” (Mt 28:19, 20.) Kertomuksen tapahtumien aika ulottuukin siten vuonna 2 eaa. tapahtuneesta Jeesuksen syntymästä siihen, kun hän tapasi opetuslapsensa juuri ennen taivaaseennousemistaan vuonna 33.

Kirjoitusaika. Lukuisissa Matteuksen evankeliumin käsikirjoituksissa (jotka kaikki ovat 900-luvun jälkeiseltä ajalta) on lopussa jälkikirjoitus, jonka mukaan kertomus kirjoitettiin suurin piirtein kahdeksantena vuonna Kristuksen taivaaseennousemisen jälkeen (n. v. 41). Tämä pitää yhtä sisäisten todisteiden kanssa. Jerusalemin tuhoa koskevan Jeesuksen profetian täyttymykseen ei viitata lainkaan, minkä perusteella evankeliumi olisi kirjoitettu ennen vuotta 70 (Mt 5:35; 24:16). Lisäksi ilmaus ”aina tähän päivään asti” tai ”aina tähän päivään saakka” (27:8; 28:15) osoittaa, että käsiteltyjen tapahtumien ja kirjoitusajan välissä kului jonkin verran aikaa.

Kirjoitettiin alun perin hepreaksi. Ulkoisia todisteita sen puolesta, että Matteus kirjoitti tämän evankeliumin alun perin hepreaksi, löytyy aina Hierapoliin Papiaalta asti, joka kirjoitti 100-luvulla. Eusebios lainasi Papiaan sanoja: ”Matteus asetteli yhteen Jeesuksen lausunnot heprean kielellä.” (Eusebiuksen Kirkkohistoria, III 39:16.) 200-luvun alussa Origenes viittasi Matteuksen kertomukseen, ja Eusebios lainaa hänen sanojaan neljästä evankeliumista: ”Ensin kirjoitettiin se, joka sai nimensä entisestä tullimiehestä, sittemmin Jeesuksen Kristuksen apostolista, Matteuksesta, – – heprean kielellä.” (Eusebiuksen Kirkkohistoria, VI 25:3–6.) Oppinut Hieronymus (300–400-luvulta) kirjoitti teoksensa De viris inlustribus (Maineikkaista miehistä) III luvussa, että Matteus ”laati ensimmäiseksi  evankeliumin Kristuksesta Juudeassa heprean kielellä ja kirjainmerkeillä niiden ympärileikattujen hyödyksi, jotka olivat uskoneet. – – Lisäksi itse heprealainen [teksti] on säilynyt tähän päivään saakka Kesarean kirjastossa, jota marttyyri Pamfilos niin ahkerasti kokosi.” (Käännös E. C. Richardsonin toimittamasta latinalaisesta tekstistä, joka on julkaistu sarjassa ”Texte und Untersuchungen zur Geschichte der altchristlichen Literatur”, Leipzig 1896, 14. osa, s. 8, 9.)

On esitetty, että laadittuaan kertomuksensa hepreaksi Matteus on saattanut itse kääntää sen koinee- eli yleiskreikaksi.

Matteuksen evankeliumin ainutlaatuisia piirteitä. Matteuksen kertomuksen tutkiminen osoittaa, että yli 40:tä prosenttia siinä olevasta aineistosta ei löydy kolmesta muusta evankeliumista. Matteuksen esittämä Jeesuksen sukuluettelo (Mt 1:1–16) on ainutlaatuinen, sillä sen näkökulma on erilainen kuin Luukkaan evankeliumissa olevassa sukuluettelossa (Lu 3:23–38). Näiden kahden vertailu ilmaisee, että Matteus esitti laillisen sukuluettelon Jeesuksen  ottoisän Joosefin kautta, kun taas Luukas esitti ilmeisesti Jeesuksen luonnollisen sukuluettelon. Muita vain Matteuksen kertomuksessa mainittuja tapauksia ovat Joosefin reaktio Marian raskauteen, enkelin näyttäytyminen Joosefille unessa (Mt 1:18–25), tähdistäennustajien vierailu, pako Egyptiin, Betlehemin ja sen lähiseutujen pikkupoikien surmaaminen (luku 2) ja Pilatuksen vaimon uni Jeesuksesta (27:19).

Matteuksen kertomuksessa on ainakin kymmenen sellaista vertausta eli kuvausta, joita ei ole muissa evankeliumeissa. Neljä niistä on 13. luvussa, nimittäin kuvaukset pellon rikkakasveista, kätketystä aarteesta, ”kallisarvoisesta helmestä” ja nuotasta. Muita ovat kuvaukset armottomasta orjasta (Mt 18:23–35), viinitarhan työntekijöistä (20:1–16), kuninkaan pojan häistä (22:1–14), kymmenestä neitsyestä (25:1–13) ja talenteista (25:14–30).

Toisinaan Matteus kertoo lisätietoja jostakin asiasta. Vaikka Luukkaan kertomuksessakin on aineistoa vuorisaarnasta (Lu 6:17–49), Matteuksen evankeliumissa tuo osuus on paljon laajempi (Mt 5:1–7:29). Markus, Luukas ja Johannes puhuvat noin 5000 miehen ruokkimisesta ihmeen välityksellä, mutta Matteus lisää: ”Naisten ja pienten lasten lisäksi.” (Mt 14:21; Mr 6:44; Lu 9:14; Joh 6:10.) Matteus kertoo kahdesta demonien riivaamasta miehestä, jotka Jeesus kohtasi gadaralaisten maassa, kun taas Markus ja Luukas puhuvat vain yhdestä miehestä (Mt 8:28; Mr 5:2; Lu 8:27). Edelleen Matteuksen mukaan erään kerran parannettiin kaksi sokeaa miestä, mutta Markus ja Luukas mainitsevat vain yhden miehen (Mt 20:29, 30; Mr 10:46, 47; Lu 18:35, 38). Kaikki kirjoittajat olivat tietysti oikeassa siinä, että kussakin tapauksessa oli kyse ainakin yhdestä henkilöstä. Matteus oli kuitenkin usein tarkempi numeroissa, mihin on saattanut vaikuttaa hänen aikaisempi veronkantajan ammattinsa.

Miten Matteus käyttää Raamatun heprealaisia kirjoituksia. Matteuksen evankeliumissa on arviolta satakunta viittausta Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin. Noin 40 niistä on suoria lainauksia. Näihin sisältyy Kristuksen omia lainauksia Heprealaisista kirjoituksista tai viittauksia niihin, mm. seuraavat: ihmisen vihollisia tulevat olemaan hänen omat huonekuntalaisensa (Mt 10:35, 36; Mi 7:6); Johannes Kastaja tunnistetaan ”Eliaksi”, jonka oli määrä tulla (Mt 11:13, 14; 17:11–13; Mal 4:5); Jeesuksen ja Joonan kokemusten vertaaminen toisiinsa (Mt 12:40; Jn 1:17); käsky kunnioittaa vanhempiaan (Mt 15:4; 2Mo 20:12; 21:17); Jumalan palveleminen vain huulillaan (Mt 15:8, 9; Jes 29:13); kaksi tai kolme todistajaa tarvitaan (Mt 18:16; 5Mo 19:15); avioliittoa koskevat lausunnot (Mt 19:4–6; 1Mo 1:27; 2:24); useat eri käskyt (Mt 5:21, 27, 38; 19:18, 19; 2Mo 20:12–16; 21:24; 3Mo 19:18; 24:20; 5Mo 19:21); temppelistä oli tehty ”ryöstäjien luola” (Mt 21:13; Jes 56:7; Jer 7:11); Jeesuksen, ”pääkulmakiveksi” tulleen ”kiven”, hylkääminen (Mt 21:42; Ps 118:22, 23); Daavidin Herran viholliset on pantu hänen jalkojensa alle (Mt 22:44; Ps 110:1); iljetys pyhässä paikassa (Mt 24:15; Da 9:27); Jeesuksen opetuslasten hajaantuminen (Mt 26:31; Sak 13:7); Jumala näytti hylänneen Kristuksen (Mt 27:46; Ps 22:1). Vastaavia kohtia ovat myös lainaukset, joita Jeesus käytti vastustaessaan Saatanan kiusauksia (Mt 4:4, 7, 10; 5Mo 8:3; 6:16, 13).

Kiinnostavaa on myös se, miten Matteus henkeytettynä soveltaa Heprealaisia kirjoituksia Jeesukseen ja osoittaa hänen olevan luvattu Messias. Tämä kiinnosti erityisesti juutalaisia, joille kertomus näyttää olleen alun perin tarkoitettu. Tällaisia profetioita ovat Jeesuksen syntyminen neitsyestä (Mt 1:23; Jes 7:14), hänen syntymänsä Betlehemissä (Mt 2:6; Mi 5:2), hänen kutsumisensa Egyptistä (Mt 2:15; Ho 11:1), valitus surmattujen lasten kuoleman takia (Mt 2:16–18; Jer 31:15), Johannes Kastajan toiminta tien valmistamiseksi Jeesukselle (Mt 3:1–3; Jes 40:3), Jeesuksen palveluksen tuoma valo (Mt 4:13–16; Jes 9:1, 2), sairauksien kantaminen (Mt 8:14–17; Jes 53:4), kuvausten käyttö (Mt 13:34, 35; Ps 78:2), Jeesuksen saapuminen Jerusalemiin aasin varsan selässä (Mt 21:4, 5; Sak 9:9) ja Kristuksen kavaltaminen 30 hopearahasta (Mt 26:14, 15; Sak 11:12).

Tarkka, hyödyllinen kertomus. Koska Matteus oli Jeesuksen läheinen toveri tämän maanpäällisen elämän loppuvuosina ja siten hänen palveluksensa silminnäkijä, hän saattoi ymmärrettävästi kirjoittaa liikuttavan ja merkityksellisen evankeliumin, jollainen tämä entisen veronkantajan kertomus Jeesuksen Kristuksen elämästä on. Jumalan hengen avulla hän pystyi muistamaan yksityiskohtaisesti, mitä Jeesus sanoi ja teki maan päällä (Joh 14:26). Matteus kuvasikin Jeesus Nasaretilaisen tarkasti Jumalan rakkaaksi Pojaksi, jolla oli Hänen hyväksyntänsä, siksi, joka tuli ”palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia”, ja ennustetuksi  messiaaniseksi Kuninkaaksi, joka saapuisi kirkkaudessa (Mt 20:28; 3:17; 25:31). Maan päällä ollessaan Jeesus viittasi töihinsä ja saattoi totuudenmukaisesti sanoa: ”Köyhille julistetaan hyvää uutista.” (11:5.) Nykyään lukuisat ihmiset, sekä luonnolliset juutalaiset että ei-juutalaiset, hyötyvät suuresti tästä Valtakunnan hyvästä uutisesta, joka on kirjoitettu muistiin Matteuksen evankeliumiin (Mt 4:23, Rbi8, alav.).

[Tekstiruutu s. 197]

MATTEUKSEN EVANKELIUMIN KOHOKOHTIA

Apostoli Matteuksen kertomus Jeesuksen elämästä; tämä evankeliumi kirjoitettiin pääasiassa juutalaisia silmällä pitäen, ja se osoittaa, että Jeesus on ennustettu messiaaninen Kuningas

Tämä ensimmäiseksi kirjoitettu evankeliumi laadittiin todennäköisesti aluksi heprean kielellä noin kahdeksan vuotta Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen

Jeesuksen elämän yksityiskohdat täyttävät Messiasta koskevia profetioita

Jeesus syntyy neitsyestä Daavidin sukuhaaraan kuuluvana Abrahamin jälkeläisenä Betlehemissä (1:1–23; 2:1–6)

Poikalapset surmataan; hänet kutsutaan Egyptistä (2:14–18)

Hän varttuu Nasaretissa; Johannes Kastaja valmistaa hänelle tien (2:23–3:3)

Hän osoittautuu valoksi Galileassa (4:13–16)

Hän tekee monia ihmeparannuksia (8:16, 17)

Hän auttaa mielellään alhaisia (12:10–21)

Hän opettaa käyttämällä kuvauksia; monien sydän on vastaanottamaton (13:10–15, 34, 35)

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin aasin varsalla; ihmisjoukot tervehtivät häntä Daavidin poikana, mutta juutalaiset ”rakentajat” hylkäävät hänet (21:1–11, 15, 42)

Juudas kavaltaa hänet 30 hopearahasta, joita käytetään myöhemmin savenvalajan kedon ostamiseen (26:14, 15, 48, 49; 27:3–10)

Hänen opetuslapsensa hajaantuvat (26:31)

Jeesus on haudassa osia kolmesta päivästä (12:39, 40)

Jeesus julistaa Jumalan valtakunnan hyvää uutista

Johanneksen pidätyksen jälkeen Jeesus julistaa: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle” (4:12–23)

Hän käy kaikissa Galilean kaupungeissa ja kylissä saarnaamassa Valtakunnan hyvää uutista (9:35)

Hän opettaa 12:ta opetuslastaan ja lähettää heidät saarnaamaan Valtakuntaa (10:1–11:1)

Hän paljastaa Valtakuntaa koskevia totuuksia sekä kertoo vertaukset kylväjästä, vehnästä ja rikkakasveista, sinapinsiemenestä, hapatteesta, ketoon kätketystä aarteesta, kallisarvoisesta helmestä, nuotasta, viinitarhan työntekijöistä, kahdesta pojasta, pahoista viljelijöistä ja kuninkaan pojan häistä (13:3–50; 20:1–16; 21:28–41; 22:1–14)

Hän vastaa opetuslastensa kysymykseen läsnäolonsa tunnusmerkistä ja sisällyttää vastaukseensa ennustuksen maailmanlaajuisesta Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisesta (24:3–25:46)

Jeesus paljastaa uskonnollisten johtajien ulkokultaisuuden

Hän osoittaa, että he esittävät väärin sapatin tarkoituksen ja että heidän perinteensä tekevät Jumalan sanan pätemättömäksi (12:3–7; 15:1–14)

Hän paljastaa heidän uskon puutteensa, heidän murhanhimoisen henkensä, heidän ulkokultaisuutensa ja ylpeytensä (12:24–42; 16:1–4; 21:43–45; 23:2–36)

Hän tuo julki, että he jättävät tyystin huomioon ottamatta oikeuden, armon ja uskollisuuden (23:23, 24; 9:11–13)

Jeesus antaa erinomaisia neuvoja seuraajilleen

Vuorisaarnassa Jeesus osoittaa, miksi hänen opetuslapsensa olisivat todella onnellisia; hän varoittaa vihastumasta ja kehottaa heitä tekemään sovinnon toistensa kanssa ja rakastamaan jopa vihollisiaan; hän kertoo aviorikokseen liittyvien ajatusten vaarasta; hän neuvoo karttamaan ulkokultaisuutta, opettaa rukoilemaan, varoittaa materialismista ja neuvoo etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan; hän kannustaa kuulijoitaan varomaan liiallista kriittisyyttä, käskee heitä rukoilemaan lakkaamatta ja tähdentää sen tajuamista, että elämään johtava tie on kapea ja että heidän tulisi tuottaa hyvää hedelmää (5:1–7:27)

Jeesus kannustaa nöyryyteen ja varoittaa kompastuttamasta toisia; hän osoittaa, miten selvittää erimielisyydet (18:1–17, 21–35)

Hän kertoo, mitkä ovat avioliittoa ja avioeroa koskevat kristilliset normit (19:3–9)

Jumalan Pojan kuolema ja ylösnousemus

Pesah-yönä Jeesus asettaa tulevan kuolemansa muistonvieton (26:26–30)

Hänet kavalletaan ja pidätetään, ja sanhedrin tuomitsee hänet kuoleman ansainneeksi (26:46–66)

Pilatus kuulustelee häntä, sitten hänet ruoskitaan, häntä pilkataan ja hänet pannaan paaluun (27:2, 11–54)

Jeesus haudataan; hänet herätetään kuolleista, ja hän näyttäytyy seuraajilleen; hän valtuuttaa heidät menemään ja tekemään opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä (27:57–28:20)