Meedialaiset olivat arjalaisia ja kuuluivat siksi Jafetin sukuhaaraan; he polveutuivat ilmeisesti Jafetin pojasta Madaista (1Mo 10:2). He olivat läheistä sukua persialaisille rotunsa, kielensä ja uskontonsa perusteella.

Kansana meedialaiset ilmaantuvat Raamatun historiaan vasta 700-luvulla eaa., mutta käytettävissä olevissa maallisissa asiakirjoissa heidät mainitaan ensimmäisen kerran Assyrian kuninkaan Salmanassar III:n, kuningas Jeehun (n. 904–877 eaa.) aikalaisen, päivinä. Arkeologisten ja muiden todisteiden perusteella heidän katsotaan asuneen Iranin ylängöllä suunnilleen toisen vuosituhannen puolivälistä eaa. lähtien.

Maantiede. Epäilemättä muinaisen Meedian aluerajat vaihtelivat jonkin verran, mutta pääasiassa se sijaitsi Kaspianmeren länsi- ja eteläpuolella, ja sen erottivat tuon meren rannikosta Elbursvuoret. Luoteessa se ulottui ilmeisesti Urmiajärven ohi Araxesjoen laaksoon, ja Meedian länsirajalla Zagrosvuoret erottivat sen Assyriasta ja Tigriin alangosta; idässä oli laaja aavikkoalue ja etelässä Elamin maa.

Meedialaisten maa oli siis enimmäkseen vuoristoista ylätasankoa, joka sijaitsi keskimäärin 900–1500 m merenpinnan yläpuolella. Huomattava osa maasta on kuivaa aroa, jossa sataa yleensä niukasti, mutta on siellä useita hedelmällisiä, erittäin tuottoisia tasankojakin. Useimmat joet virtaavat kohti keskiosan suurta aavikkoa, missä niiden vedet haihtuvat, niin että muodostuu marskimaita ja soita, jotka kuivuvat kuuman kesän aikana ja jättävät jälkeensä suolakerrostumia. Luonnollisten rajojensa vuoksi sitä oli suhteellisen helppo puolustaa. Läntinen vuorijono on korkein, ja useat sen huipuista kohoavat yli 4200 m:n korkeuteen, mutta korkein huippu, Damavand (5771 m), on lähellä Kaspianmerta sijaitsevassa Elbursvuoristossa.

Pääelinkeinot. Ilmeisesti useimmat ihmiset elivät silloin – kuten nykyäänkin – pienissä kylissä tai paimentolaisina, ja karjankasvatus oli yksi pääelinkeinoista. Tällaisen kuvan saa nuolenpääkirjoituksista, joissa kerrotaan assyrialaisten hyökkäyksistä Meediaan ja joissa osoitetaan, että meedialaiset kasvattivat erinomaisia hevosia, jotka olivat yksi tärkeimmistä maahantunkeutujien tavoittelemista sotasaaliista. Korkealla sijaitsevien laaksojen hyvillä laidunmailla oli myös lampaita, vuohia, aaseja, muuleja ja lehmiä. Assyrialaisissa reliefeissä meedialaisilla on joskus tunikoittensa päällä lampaannahkatakeilta näyttävät vaatteet ja jaloissaan korkeavartiset nauhasaappaat, jotka olivatkin tarpeellisia varusteita paimennettaessa ylätasangoilla, joilla talvisin oli lunta ja purevan kylmää. Arkeologisten todisteiden perusteella meedialaisilla oli taitavia seppiä, jotka työstivät pronssia ja kultaa.

Historia. Meedialaisilta ei ole jäänyt juuri mitään kirjallisia muistiinmerkintöjä; heistä saadut tiedot ovat peräisin Raamatusta, assyrialaisista teksteistä ja antiikin Kreikan historioitsijoilta. Meedialaiset näyttävät muodostaneen useita pieniä valtakuntia, joita hallitsivat heimopäälliköt, ja Assyrian hallitsijoiden Šamši-Adad V:n, Tiglat-Pileser III:n ja Sargon II:n kerskailevat kertomukset viittaavat voittoihin, joita he saivat kaukaisessa meedialaisten maassa sijaitsevien kaupunkien johtomiehistä. Assyrian voitettua Israelin valtakunnan 740 eaa. israelilaiset lähetettiin pakkosiirtolaisuuteen Assyriassa sijaitseviin paikkoihin ja ”meedialaisten kaupunkeihin”, joista jotkin olivat tuolloin Assyrian vasalleja (2Ku 17:6; 18:11).

Assyrian yrityksiä kukistaa ”alistumattomat meedialaiset” jatkettiin Assyrian kuninkaan Assarhaddonin johdolla, joka oli Sanheribin poika ja ilmeisesti Juudan kuninkaan Manassen (716–662 eaa.) aikalainen. Eräässä kirjoituksessaan Assarhaddon kertoo ”suola-aavikon reunalla olevasta alueesta, joka sijaitsee kaukaisten meedialaisten maassa, Biknivuoren, lasuurikivivuoren, harjalla”, ja hän jatkaa: ”Voimakkaita johtomiehiä, jotka eivät olleet alistuneet ikeeseeni – heidät itsensä ja heidän kansansa, ratsuhevosensa, karjansa, lampaansa, aasinsa ja (kaksikyttyräiset) kamelinsa – valtavan saaliin vein Assyriaan. – – Kuninkaallisen pakkoveroni ja veroni määräsin heille, vuosittain.” (D. D. Luckenbill, Ancient Records of Assyria and Babylonia, 1927, II osa, s. 215, 216.)

Kreikkalaisen historioitsijan Herodotoksen mukaan (Historiateos, I, 96) meedialaiset muodostivat yhdistyneen kuningaskunnan Deiokes-nimisen  hallitsijan alaisuuteen. Jotkut nykyhistorioitsijat uskovat Deiokeen olleen tekstilöydöissä mainittu hallitsija Dajaukku. Erään assyrialaisten Meedian alueelle tekemän hyökkäyksen jälkeen Sargon II otti hänet kiinni ja karkotti hänet Hamatiin. Useimmat tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että Meedian kuninkaat alkoivat yhdistyä jonkun nimenomaisen hallitsijan alaisuuteen vasta silloin, kun hallitsijana oli Kyaksares (tai: Kyaxares, Herodotoksen mukaan [Historiateos, I, 102, 103] Deiokeen pojanpoika). Tuolloinkin he ovat aivan hyvin voineet olla niiden Kanaanin pikkukuninkaiden kaltaisia, jotka toisinaan taistelivat jonkun nimenomaisen kuninkaan johdolla mutta pysyivät silti huomattavan itsenäisinä (vrt. Jos 11:1–5).

Meedialaiset olivat voimistuneet assyrialaisten hyökkäyksistä huolimatta, ja nyt he muodostivat Assyrian vaarallisimman kilpailijan. Kun babylonialainen Nabopolassar, Nebukadnessarin isä, kapinoi Assyriaa vastaan, meedialainen Kyaksares liittoutui joukkoineen babylonialaisten kanssa. Meedialaisten vallattua Assurin Nabopolassarin 12. vuonna (634 eaa.) Kyaksares (josta babylonialaisissa muistiinmerkinnöissä käytetään nimitystä Ú-ma-kis-tar) kohtasi Nabopolassarin tuon valloitetun kaupungin luona, ja he ”solmivat ystävyyssopimuksen” (A. K. Grayson, Assyrian and Babylonian Chronicles, 1975, s. 93). Berossos (tunnetaan Polyhistorin ja Abydenoksen kautta, joita kumpaakin Eusebios lainaa) sanoo, että Nabopolassarin poika Nebukadnessar meni naimisiin Meedian kuninkaan tyttären kanssa, jonka nimi oli Amytis (tai Abydenoksen mukaan Amuhea) (Eusebios, Chronicorum liber prior, toim. A. Schoene, Berliini 1875, palsta 29, rivit 16–19, palsta 37, rivit 5–7). Historioitsijat ovat kuitenkin eri mieltä siitä, oliko Amytis Kyaksareen vai tämän pojan Astyageen tytär.

Kukistaa babylonialaisten kanssa Assyrian. Assyrialaisia vastaan taisteltiin edelleen, kunnes meedialaisten ja babylonialaisten yhdistetyt joukot lopulta Nabopolassarin 14. vuonna (632 eaa.) valloittivat Niniven (Sef 2:13). Assyrian vastarinta siirtyi Haraniin, (n. 360 km) länteen, mutta vaikka Assyria sai tukea Egyptiltä, yritykset pitää Assyrian hallitusvalta pystyssä eivät tuottaneet tuloksia, ja meedialaiset ja babylonialaiset jakoivat Assyrian valtakunnan keskenään. (Na 2:8–13; 3:18, 19.) Meedialaiset ottivat nähtävästi alueen pohjoisosan ja babylonialaiset eteläisen ja lounaisen osan, johon kuuluivat mm. Syyria ja Palestiina. Sen jälkeen Kyaksares työntyi Vähään-Aasiaan aina Halysjoelle saakka, missä Lydian kanssa käyty sota ajautui umpikujaan ja Halys tuli Meedian valtakunnan läntisimmäksi rajaksi. Tämä valtakunta käsitti nyt suurimman osan Iranin ylängöstä, Pohjois-Mesopotamian, Armenian ja Kappadokian.

Menettää valta-asemansa persialaisille. Tähän aikaan meedialaiset, joiden pääkaupunkina oli Ekbatana (Esr 6:2), olivat valta-asemassa sukulaisiinsa persialaisiin nähden, jotka olivat vallanneet Meedian eteläpuolella olevan alueen. Kreikkalaiset historioitsijat Herodotos (Historiateos, I, 107, 108) ja Ksenofon (Cyropaedia, I, ii, 1) kertovat molemmat, että Kyaksareen seuraaja Astyages (jota nuolenpääteksteissä sanotaan Ištumeguksi) oli antanut tyttärensä Mandanen  vaimoksi Persian hallitsijalle Kambyseelle, mikä johti Kyyroksen (II) syntymään. Kun Kyyroksesta tuli Anšanin, erään Persian maakunnan, kuningas, hän yhdisti Persian joukot yritykseen irrottautua Meedian ikeestä. Nabunaidin aikakirjan mukaan ”Ištumegun [Astyageen] armeija kapinoi” ja ”kahleissa” he luovuttivat hänet Kyyrokselle, joka sen jälkeen valtasi Meedian pääkaupungin (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 305). Tästä lähtien Meedia sulautuu Persiaan Meedo-Persian maailmanvallaksi. Näin ollen Meedo-Persian kaksoismaailmanvaltaa kuvataan profeetta Danielin näyssä sopivasti kaksisarviseksi pässiksi, ja pitempi noista sarvista ”puhkesi esiin myöhemmin”, mikä kuvasi persialaisten valta-asemaa ja sitä, että he hallitsivat tuota maailmanvaltaa sen loppuajan (Da 8:3, 20).

Kyyros antoi meedialaisille kuitenkin hallintotehtäviä ja valtaa, niin että he säilyttivät jokseenkin huomattavan aseman hänen hallinnossaan. Niinpä profeetta Daniel tulkitsi kuningas Belsassarille arvoituksellisen seinälle ilmestyneen kirjoituksen ennustavan, että Babylonian valtakunta jaettaisiin ja annettaisiin ”meedialaisille ja persialaisille”, ja myös muualla Danielin kirjassa meedialaiset mainitaan ensin ilmauksessa ’meedialaisten ja persialaisten laki’ (Da 5:28; 6:8, 12, 15). Seuraavalla vuosisadalla järjestys on Esterin kirjassa (Est 1:3, 14, 18, 19) päinvastainen lukuun ottamatta yhtä poikkeusta (Est 10:2), missä meedialaiset mainitaan historiallisessa järjestyksessä ennen persialaisia.

Kukistaa persialaisten kanssa Babylonin. Profeetta Jesaja oli 700-luvulla eaa. ennustanut, että Jehova herättäisi Babylonia vastaan ”meedialaiset, jotka eivät hopeaa minään pidä eivätkä kultaan mielly. Ja heidän jousensa iskevät nuoret miehetkin murskaksi.” (Jes 13:17–19; 21:2.) Sanaan ”meedialaiset” voivat tässä hyvinkin sisältyä myös persialaiset, sillä myös antiikin kreikan historioitsijat viittasivat tällä nimityksellä yleisesti sekä meedialaisiin että persialaisiin. Heidän ylenkatseensa hopeaa ja kultaa kohtaan viittaa ilmeisesti siihen, että heidän päätarkoituksensa oli Babylonin valloitus eikä sieltä saatava saalis, joten heitä ei saataisi luopumaan tavoitteestaan millään lahjuksella tai pakkoverotarjouksella. Jousi oli sekä meedialaisten että persialaisten pääasiallinen ase. Todennäköisesti puujouset, jotka tosin joskus oli heloitettu pronssilla tai kuparilla (vrt. Ps 18:34), ’iskivät Babylonin nuoret miehet murskaksi’ nuolisateella, jonka yksittäiset nuolet oli hiottu, jotta ne uppoaisivat syvemmälle (Jer 51:11).

On huomionarvoista, että Jeremia (51:11, 28) mainitsee Babyloniin hyökkäävien joukossa ”meedialaisten kuninkaat”. Monikko merkitsee ehkä sitä, että vielä Kyyroksen hallitessakin hänen alaisuudessaan toimi Meedian kuningas tai kuninkaita, mikä ei olisi ollut lainkaan ristiriidassa muinaisen käytännön kanssa (vrt. myös Jer 25:25). Niinpä voidaan havaita, että kun meedialaisten, persialaisten, elamilaisten ja muiden lähiheimojen yhdistyneet sotavoimat valloittivat Babylonin, juuri meedialainen Dareios ’tehtiin kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi’ ilmeisesti siten, että Persian kuningas Kyyros nimitti hänet (Da 5:31; 9:1; ks. DAREIOS nro 1).

Aleksanteri Suuri valloittaa Meedian. Vielä kuningas Ahasveroksen (jonka uskotaan olevan Kserkses I) aikaankin puhuttiin ”Persian ja Meedian sotilasmahdista”, kuninkaan oma neuvosto koostui ”seitsemästä Persian ja Meedian ruhtinaasta” ja lakeja sanottiin edelleen ”Persian ja Meedian laeiksi” (Est 1:3, 14, 19). Vuonna 334 eaa. Aleksanteri Suuri sai ensimmäiset ratkaisevat voittonsa Persian joukoista, ja 330 eaa. hän valloitti Meedian. Hänen kuolemansa jälkeen Meedian eteläosa joutui seleukidien valtakunnan osaksi, kun taas pohjoisosasta tuli itsenäinen valtakunta. Vaikka sitä hallitsivat milloin parthialaiset, milloin seleukidien valtakunta, kreikkalainen maantieteilijä Strabon osoitti, että meedialainen hallitsijasuku oli olemassa vielä ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla (Geography, 11, XIII, 1). Vuoden 33 helluntaina Jerusalemissa oli meedialaisia sekä parthialaisia, elamilaisia ja muihin kansakuntiin kuuluvia. Koska heidän sanotaan olleen ”juutalaisia, jumalaapelkääviä miehiä, kaikista kansakunnista”, he saattoivat olla niiden juutalaisten jälkeläisiä, jotka oli viety pakkosiirtolaisuuteen meedialaisten kaupunkeihin Assyrian vallattua Israelin, tai ehkä jotkut heistä olivat kääntyneet juutalaisuuteen. (Ap 2:1, 5, 9.)

200-luvulla meedialaiset olivat jo sulautuneet iranilaiseen kansakuntaan ja lakanneet olemasta erillinen kansa.