(’Merarista [Merariin kuuluvat]’).

Yksi leeviläisten kolmesta pääsuvusta, joka polveutui Leevin pojasta Merarista Mahlin ja Musin kautta (2Mo 6:16, 19; 4Mo 3:20; 26:57, 58). Kun israelilaisten keskuudessa suoritettiin ensimmäinen väestönlaskenta erämaassa, kuukauden ikäisiä ja sitä vanhempia miespuolisia merarilaisia oli 6200, ja näistä 3200 oli 30–50-vuotiaita, jotka ”astuivat palvelusryhmään suorittaakseen palvelusta kohtaamisteltalla” (4Mo 3:33, 34; 4:42–45). Heidän johtomiehensä oli tuolloin Suriel, ja heidän leiripaikkansa oli tabernaakkelin pohjoissivulla (4Mo 3:35). Erämaavaelluksen aikana Juudan kolmenheimonosasto lähti leiripaikasta liikkeelle ensimmäisenä. Sitten ”lähtivät tabernaakkelin kantajina liikkeelle” gersonilaiset ja merarilaiset, heidän jälkeensä lähti Ruubenin kolmenheimonosasto, ja sitten lähtivät kehatilaiset leeviläiset. (4Mo 10:14–21.) Merarilaisten vastuulla olivat tabernaakkelin kehikot, poikkitangot, pylväät, jalustat ja ”kaikki sen välineet ja kaikki sen palvelus” sekä esipihan pylväät, jalustat, telttavaarnat ja -köydet (4Mo 3:36, 37). Näiden raskaiden esineiden kuljettamista varten heille annettiin neljät vankkurit ja kahdeksan nautaa. He ja gersonilaiset olivat erämaassa Aaronin pojan Itamarin valvonnassa. (4Mo 7:6–8.)

Kun Luvattu maa jaettiin Joosuan johdolla, merarilaisille annettiin 12 kaupunkia: neljä Ruubenin, neljä Gadin ja neljä Sebulonin heimon alueelta. Yksi näistä, Gileadin Ramot (Gadin alueella), oli ”turvakaupunki”. (Jos 21:7, 34–40; 1Ai 6:63, 77–81.)

Daavidin päivinä auttoi 220 merarilaista esimiehensä Asajan johdolla muita leeviläisiä siirtämään liiton arkun Obed-Edomin talosta Jerusalemiin (1Ai 15:1–6, 25). Kun arkku oli saanut lepopaikan, Daavid asetti joitakin merarilaisia ”Jehovan huoneeseen johtamaan laulamista” (1Ai 6:31, 44–47). Toisia merarilaisia määrättiin portinvartijoiksi (1Ai 26:1, 10, 19).

Juudan kuninkaan Hiskian toimeenpaneman uudistusohjelman aikana oli merarilaisia niiden leeviläisten joukossa, jotka puhdistivat temppelin (2Ai 29:12, 15). Myöhemmin, 600-luvulla eaa., kuningas Josia nimitti merarilaiset Jahatin ja Obadjan toimimaan temppelin korjaajien valvojina (2Ai 34:12, 13).

Merarilaisia oli myös niiden leeviläisten joukossa, jotka palasivat Babylonin pakkosiirtolaisuudesta 537 eaa. (1Ai 9:14). Myöhemmin (468 eaa.) merarilaisia oli niiden leeviläisten joukossa, jotka tulivat Esran kanssa Babylonista Jerusalemiin (Esr 8:1, 18, 19, 31, 32).