(luult. ’kaksoiskapina’).

Nimitys, jota käytettiin Babylonista tai mahdollisesti jostakin tietystä Babylonian alueesta (Jer 50:21, 23, 24). Se saattaa viitata babylonialaisissa teksteissä esiintyvään ilmaukseen nar marratu, jonka ajatellaan tarkoittavan sitä Persianlahden kohtaa, jossa Tigris ja Eufrat laskevat siihen. Kyseessä on ilmeisestikin heprealaiseen verbiin ma·rahʹ (olla kapinallinen) liittyvä sanaleikki. Koska Merataim on sanasta ma·rahʹ johdettu duaalimuoto, se voi ilmaista Babylonin kapinan voimakkuutta. Perustajansa Nimrodin päivistä lähtien Babylon oli kapinoinut Jehovaa vastaan (1Mo 10:8–10).