Ei-israelilaisten keskuudessa eläimet ja jopa orjat merkittiin omistajaa osoittavalla merkillä. Ihmisillä tuo omistusmerkki pantiin näkyvään paikkaan, esimerkiksi otsaan. Väärien jumalien palvojat tunnistettiin toisinaan siitä, että heillä oli jumalansa merkki otsassaan. Jehovan Israelille antamassa laissa kuitenkin kiellettiin ihmisten ulkonäön turmeleminen tatuoinneilla. Tämä esti sotkeutumasta epäjumalanpalvelukseen liittyviin tapoihin ja opetti asianmukaista kunnioitusta Jumalan luomistöitä kohtaan. (3Mo 19:28.) (Ks. POLTTOMERKKI.)

Raamatussa on viittauksia myös ihmisiin tehtyihin kuvaannollisiin merkkeihin. Hesekielin näyssä miehen, jolla oli sihteerin mustesarvi, käskettiin kulkea Jerusalemin läpi ja ’panna merkki [hepr. taw] niiden ihmisten otsaan, jotka huokailivat ja voihkivat kaikkia sen keskuudessa tehtäviä inhottavuuksia’. Noiden ihmisten toiminta osoitti, että he olivat vanhurskaita, Jehovalle kuuluvia palvelijoita ja siksi arvollisia säilymään Jehovan tuomion täytäntöönpanon aikana. Heidän otsassaan oleva kuvaannollinen merkki todisti sen. (Hes 9; vrt. Hes 9:4, Rbi8, alav.; 2Pi 2:6–8.)

Toisaalta Johanneksen näyssä ihmisiä, jotka saivat pedon merkin (kirjm. ”kaiverruksen”) otsaansa tai käteensä, odotti tuho. Otsassa oleva merkki osoitti heidät julkisesti pedon palvojiksi ja näin ollen sen orjiksi. Heidän osoitettiin siis olevan Jumalan vastustajia, sillä peto sai valtansa lohikäärmeeltä, Saatana Panettelijalta. Kädessä oleva merkki ilmaisi johdonmukaisesti pedon aktiivista kannattamista, koska kättä käytetään työn tekemiseen. (Il 13:1, 2, 16–18; 14:9, 10; 16:1, 2; 20:4.)

Heprealainen sana nes näyttää tarkoittavan korkealla paikalla olevaa kiinteää salkoa tai paalua; sitä käytetään sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti. Se ei siis tarkoita sanomien lähettämiseen liittyvää merkkiä, esimerkiksi ”savumerkkiä” (Tu 20:38, 40) tai ”tulimerkkiä” (Jer 6:1), joista käytetään muita heprean sanoja. Tällainen salko saattoi olla paikalla, johon kansa tai armeijat kokoontuivat (Jes 5:26; 13:2; 18:3; 30:17; 31:9; Jer 4:6, 21; 50:2; 51:12, 27; vrt. Ps 60:4, Rbi8, alav.). Esimerkiksi kun israelilaiset erään kerran valittivat mannasta ja veden puutteesta, Jehova rankaisi heitä lähettämällä heidän keskuuteensa myrkkykäärmeitä. Israelilaisten ilmaistua katumusta Jehova käski Mooseksen tehdä käärmeen kuvan ja panna sen merkkisalkoon (nes). ”Mooses teki heti kuparikäärmeen ja pani sen merkkisalkoon, ja todellakin tapahtui, että jos käärme oli purrut miestä ja hän katsoi kiinteästi kuparikäärmettä, niin hän pysyi elossa.” (4Mo 21:5–9.) Tämä merkkisalko oli ilmeisesti määräpaikassa, epäilemättä jossain korkealla, niin että israelilaiset, joita käärmeet olivat purreet, saattoivat nähdä sen.

Jerusalemista, jonka jälleenrakentaminen oli ennustettu, tuli puolestaan vuonna 537 eaa. juutalaiselle jäännökselle merkki siitä, että siihen kuuluvien tuli lähteä maista, joihin he olivat hajaantuneet ja palata autioitettuun Jerusalemiin rakentamaan uudelleen temppeliä (Jes 11:11, 12; vrt. Jes 49:22; 62:10, 11). Profetia ei kuitenkaan  täyttynyt vain 500-luvulla eaa. ”Ja on tapahtuva sinä päivänä, että Iisain juuri seisoo merkkinä kansoille”, sanotaan Jesajan 11:10:ssä. Apostoli Paavali sovelsi nämä sanat Kristukseen Jeesukseen, häneen joka tulee hallitsemaan kansakuntia (Ro 15:8, 12). Jeesus itsekin sanoi itseään Iisain pojan ”Daavidin juureksi” (Il 22:16). Tuo merkki on siis Kristus Jeesus, joka seisoo hallitsevana Kuninkaana taivaallisella Siioninvuorella (vrt. Hpr 12:22; Il 14:1).

Ks. myös ENNUSMERKKI; RAJAMERKKI; TUNNUSMERKKI.