Suomalaistettu muoto heprean sanasta, jota käytetään Raamatussa tavallisesti pihtipielestä eli ovenpielestä. Mezu·zahʹ ja monikkomuoto mezu·zōtʹ esiintyvät 2. Mooseksen kirjan 12:7 (Rbi8, alav.), 22, 23:ssa puhuttaessa pesah-uhrin veren pirskottamisesta ovenpieliin sekä 2. Mooseksen kirjan 21:6:ssa puhuttaessa orjasta, joka halusi jäädä isäntänsä palvelukseen ja joka vietiin ovea tai ”ovenpieltä” vasten, jotta isäntä saattoi lävistää hänen korvansa naskalilla. Lisäksi mainitaan Salomon rakentaman temppelin ovenpielet (1Ku 6:31, 33; 7:5) ja sen kuvaannollisen temppelin ovenpielet, jonka Hesekiel näki näyssä (Hes 41:21; 45:19; 46:2).

Suomalaistettua muotoa ”mesusa” käytetään tarkoitettaessa pergamenttikaistaletta, joka sisältää 5. Mooseksen kirjan 6:4–9:n ja 5. Mooseksen kirjan 11:13–21:n heprealaisen tekstin yleensä 22 riville kirjoitettuna. Pergamentti kierretään rullalle ja pannaan puu-, metalli- tai lasikoteloon, joka kiinnitetään ortodoksijuutalaisten asuntojen oikeanpuoleiseen ovenpieleen vinosti siten, että sen yläpuoli on sisäänpäin ja alapuoli ulospäin. Heprealainen sana Šad·dajʹ (’Kaikkivaltias’) kirjoitetaan tämän pergamenttikaistaleen kääntöpuolelle, usein niin että se näkyy kotelon lasiaukosta. Joskus mesusa-kotelo on taiteellisesti koristeltu. Kun hartaat ortodoksijuutalaiset tulevat taloon tai lähtevät talosta, he koskettavat kädellään mesusaa ja lausuvat rukouksen: ”Varjelkoon Jumala lähtemiseni ja tulemiseni tästä lähtien ja aina.” (Vrt. Ps 121:8.)

Mesusan käyttö perustuu 5. Mooseksen kirjan 6:9:ssä (Rbi8, alav.) ja 11:20:ssä olevan käskyn kirjaimelliseen tulkintaan.