Sellainen, joka työstää metalleja esim. valamalla, takomalla, teroittamalla tai kaivertamalla (Jes 41:7). Tubal-Kain oli ensimmäinen historian mainitsema ”kaikenlaisten kuparisten ja rautaisten työkalujen takoja” (1Mo 4:22). Muinaiset metallityöntekijät valmistivat työkaluja, taloustarvikkeita, aseita, sotavarusteita, soittimia, koristeita ja pienoispatsaita. Uusien esineiden muotoilemisen lisäksi he tekivät korjaustöitä (2Ai 24:12). Monet olivat erikoistuneet käsittelemään joitakin tiettyjä metalleja, esim. kultaa (Ne 3:8, 31, 32), hopeaa (Tu 17:4; Ap 19:24) tai kuparia (2Ti 4:14). He perustivat toisinaan yhdistyksiä eli kiltoja  (Ne 3:31; Ap 19:24–28). Heidän ammattinsa vaati taiteellista silmää.

Israelilaiset osasivat tehdä metallitöitä ehkä jo ennen Egyptiin saapumistaan, tai mahdollisesti he hankkivat tuon taidon siellä ollessaan. Egyptistä lähdön aikoihin he pystyivät muotoilemaan valetun vasikan ja kuparikäärmeen (2Mo 32:4; 4Mo 21:9). Vielä vaikuttavampaa oli kuitenkin erilaisten metalliesineiden valmistaminen tabernaakkelipalvelusta varten. Jehova auttoi henkensä välityksellä Besalelia ja hänen apulaisiaan heidän metallitöissään. (2Mo 31:2, 3; 35:30–35.)

Kun filistealaiset myöhemmin sortivat israelilaisia, näillä ei saanut olla omia metallityöntekijöitä. Näin heitä estettiin valmistamasta aseita. (1Sa 13:19–22.) Epäilemättä samasta syystä Nebukadnessar vangitsi metallityöntekijät ja muut käsityöläiset hyökätessään ensi kertaa Jerusalemiin (2Ku 24:14, 16; Jer 24:1; 29:1, 2).