Ihmiselle annettiin lupa metsästää ja kalastaa ravinnokseen vasta vedenpaisumuksen jälkeen (1Mo 9:3, 4). Mutta ihmiset ovat saattaneet jo ennen vedenpaisumustakin metsästää saadakseen eläinten nahkoja vaatteiden ja tavaroiden valmistusta varten (vrt. 1Mo 3:21).

Nimrod oli vedenpaisumuksen jälkeen ensimmäinen ihminen, joka tuli tunnetuksi ”mahtavana metsästäjänä Jehovaa vastustamassa” (1Mo 10:8, 9), ja epäilemättä hän metsästi huvin vuoksi, kuten Assyrian, Egyptin ja muiden maiden kuninkaat myöhemmin tekivät. Ei ole mitään viitteitä siitä, että israelilaiset olisivat metsästäneet huvin vuoksi, vaikka he metsästivätkin esim. gaselleja ja jalohirviä ravinnoksi (1Ku 4:22, 23) ja tappoivat villieläimiä itsepuolustukseksi (Tu 14:5, 6) tai suojellakseen kotieläimiään tai satoaan (1Sa 17:34–36; Lal 2:15).

Kun Mooseksen laissa puhuttiin metsästyksestä, siinä vahvistettiin vedenpaisumuksen jälkeen annettu veren syömistä koskeva kielto (1Mo 9:4; 3Mo 17:12–14; ks. VERI). Lisäksi jotkin villieläimet luokiteltiin epäpuhtaaksi ravinnoksi (3Mo 11:2–20; 5Mo 14:3–20). Erään lain mukaan israelilaisten oli väärin ottaa sekä emolintua että sen poikasia tai munia. Monissa tapauksissa emon kiintymys poikasiinsa olisi tehnyt siitä helpon saaliin; se piti kuitenkin päästää menemään todennäköisesti siksi, että se voisi saada lisää poikasia. (5Mo 22:6, 7.)

Metsästysvälineitä oli monenlaisia, mm. jouset ja nuolet (1Mo 21:20; 27:3), lingot (1Sa 17:34, 40; Job 41:1, 28), ansat, verkot, kuopat ja koukut (Ps 140:5; Hes 17:20; 19:4, 9). Epäilemättä käytettiin myös miekkoja, keihäitä, vasamia, nuijia ja heittokeihäitä (Job 41:1, 26–29).

Eläinten pyydystämiseksi viritettiin usein verkkoja. Sitten ryhmä metsästäjiä pelästytti eläimet, yleensä pitämällä kovaa meteliä, niin että eläimet juoksivat päin verkkoja, jotka oli asetettu siten, että ne putosivat eläinten päälle. Kaivettiin myös kuoppia, jotka naamioitiin peittämällä ne ohuella risu- ja maakerroksella. Eläimet pyydystettiin ohjaamalla ne juoksemaan peitetyn kuopan päältä. Lisäksi käytettiin ansoja, joihin eläin jäi kiinni jaloistaan, ja ehkä myös kuoppien ja verkkojen yhdistelmää. (Vrt. Job 18:8–11; Jer 18:22; 48:42–44; ks. LINNUSTAJA; PYYDYS.)

Kalastus. Kalastus oli heprealaisille ammatti; pelkästään huvin vuoksi kalastamista ei mainita. Kalastajat käyttivät verkkoja, harppuunoita ja ahraimia sekä koukkua ja siimaa (Job 41:1, 7; Hes 26:5, 14; Hab 1:15, 17; Mt 17:27). Usein kalastettiin yöllä. Nuotat laskettiin veneistä, minkä jälkeen ne joko vedettiin rannalle tai kalansaalis tyhjennettiin veneisiin. Myöhemmin kalat eroteltiin. Lain määräysten mukaan ravinnoksi kelpaavat otettiin talteen, kelpaamattomat heitettiin pois. (Mt 13:47, 48; Lu 5:5–7; Joh 21:6, 8, 11.) Vedessä kahlaavat tai rannalla seisovat kalastajat heittivät ehkä verkon, joka oli huomattavasti pienempi kuin nuotta. (Ks. NUOTTA.)

Kalastaminen oli rankkaa työtä. Se vaati fyysistä ponnistelua, varsinkin kun miesten täytyi vetää takaisin kalaa täynnä olevia verkkoja (Joh  21:6, 11) tai soutaa venettä vastatuuleen (Mr 6:47, 48). Toisinaan kalastajat uurastivat koko yön saamatta mitään (Lu 5:5; Joh 21:3). Jälkeenpäin verkot piti kuivattaa ja kunnostaa (Hes 47:10; Mt 4:21).

Kalastajat Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes työskentelivät yhdessä kumppaneina (Mt 4:18, 21; Lu 5:3, 7, 10). Ainakin kerran seitsemän Jeesuksen opetuslasta, joukossa myös Natanael ja Tuomas, kalasti yhdessä (Joh 21:2, 3). Toinen niistä Johanneksen 21:2:ssa mainituista kahdesta kalastajasta, joiden nimiä ei kerrota, on voinut olla Pietarin veli Andreas; toinen oli ehkä Filippus, mihin viittaa se, että hän oli kotoisin Betsaidasta (merk. ’metsästäjän [tai: kalastajan] huone’) (Joh 1:43, 44).

Kuvaannollista käyttöä. Kalastus voi edustaa sotilaallista voittoa (Am 4:2; Hab 1:14, 15). Toisaalta Jeesus vertasi opetuslasten tekemistä ihmisten kalastukseen (Mt 4:19). Jeremian 16:16, jossa sanotaan, että Jehova ’lähettää noutamaan monta kalastajaa ja metsästäjää’, voidaan ymmärtää joko myönteisesti tai kielteisesti. Jos tämä raamatunkohta liittyy suoranaisesti jakeeseen 15, jossa puhutaan israelilaisten palauttamisesta omaan maahansa, niin siinä viitataan katuvan juutalaisen jäännöksen etsimiseen. Muussa tapauksessa kalastajat ja metsästäjät ovat vihollisjoukkoja, jotka on lähetetty etsimään uskottomia israelilaisia, jotta kukaan heistä ei pääsisi pakoon Jehovan tuomiota. (Vrt. Hes 9:2–7.)