Raamatun heprealaisten kirjoitusten profeetallinen kirja, joka sisältää Miikan välityksellä annetun, Samariaa ja Jerusalemia koskevan Jehovan sanan (ks. MIIKA nro 7). Siinä on kolme pääosaa, joista jokainen alkaa sanalla ”Kuulkaa” tai ”Kuulkaahan” (Mi 1:2; 3:1; 6:1).

Miikan on täytynyt julistaa profeetalliset sanansa Samarian autioituksesta, ennen kuin tuo kaupunki tuhoutui 740 eaa., ja ilmeisesti hänen suulliset julistuksensa kirjoitettiin muistiin ennen Hiskian hallituskauden päättymistä.

Miikan aikana Israelin ja Juudan kansan keskuudessa vallitsi surkea moraalinen tila. Johtajat sortivat kansaa, varsinkin köyhiä. Tuomarit, papit ja profeetat himoitsivat rahaa. Epäjumalanpalvelus,  pettäminen, sorto, vääryydet ja verenvuodatus olivat yleisiä. Oli vaarallista luottaa edes uskottuihin ystäviin ja perheenjäseniin. (Mi 1:7; 2:1, 2; 3:1–3, 9–12; 6:12; 7:2–6.)

Miikan kirjassa kuvataan rehellisesti Israelin ja Juudan vääryyksiä. Vaikka siinä ennustetaan Samarian ja Jerusalemin autioittaminen niiden rikkomusten tähden (Mi 1:5–9; 3:9–12), se sisältää myös lupauksia ennallistuksesta ja sen jälkeen Jumalalta saatavista siunauksista (4:1–8; 5:7–9; 7:15–17).

Tämän kirjan oikeaperäisyys on lujasti vahvistettu. Se on sopusoinnussa muun Raamatun kanssa osoittaessaan Jehovan olevan armollinen ja rakkaudellinen Jumala, joka antaa anteeksi erheen ja sivuuttaa rikkomuksen (Mi 7:18–20; vrt. 2Mo 34:6, 7; Ps 86:5). Juutalaiset ovat jo varhaisista ajoista lähtien pitäneet tätä kirjaa oikeaperäisenä. Noin sata vuotta Miikan ajan jälkeen eräät Juudan vanhimmat puolustivat profeetta Jeremiaa lainaamalla Miikan sanoja, jotka tämä oli Hiskian hallituskaudella esittänyt Jerusalemin autioituksesta (Jer 26:17–19; vrt. Mi 3:12). Satoja vuosia myöhemmin juutalaiset ylipapit ja kirjanoppineet totesivat luottavaisina Miikan profetian perusteella, että Kristuksen oli määrä syntyä Betlehemissä (Mt 2:3–6; vrt. Mi 5:2). Samariaa, Jerusalemia ja Messiasta eli Kristusta koskevien profetioiden täyttyminen osoittaa tämän kirjan olevan Jumalan henkeyttämä. On myös huomionarvoista, että ne Jeesuksen sanat, joiden mukaan ihmisen vihollisia ovat hänen huonekuntalaisensa, vastaavat Miikan 7:6:n sanoja (Mt 10:21, 35, 36).

[Tekstiruutu s. 239]

MIIKAN KIRJAN KOHOKOHTIA

Rehellinen selostus Israelin ja Juudan väärinteoista, ennustus Samarian ja Jerusalemin autioituksesta sekä ennallistuslupauksia

Profetia koskee 740 eaa. tapahtunutta Samarian autioitusta edeltävää sekä mahdollisesti sen jälkeistä aikaa

Israelin ja Juudan väärinteot asetetaan Jehovan vanhurskaiden vaatimusten vastakohdaksi

Sortajat makaavat vuoteessa ja punovat juonia talojen ja peltojen anastamiseksi; päivän koittaessa he toteuttavat suunnitelmansa (2:1, 2)

Pahaa aavistamattomia ohikulkijoita ryöstetään; naisia ja lapsia kohdellaan kaltoin (2:8, 9)

Ne jotka ovat vastuussa oikeuden jakamisesta, riistävät ihmisiä aivan kuin nämä olisivat eläimiä (3:1–3)

Väärät profeetat huutavat: ”Rauha!”, mutta pyhittävät sodan jokaista vastaan, joka ”ei pane jotakin heidän suuhunsa” (3:5)

Tuomarit, papit ja profeetat himoitsevat vain voittoa, vaikka väittävätkin Jehovan tukevan heitä (3:9–11)

Uskollisia ei ole juuri lainkaan; ruhtinaat ja tuomarit tavoittelevat lahjuksia, eikä edes perheenjäseniin voi luottaa (7:1–6)

Jehova vapautti kansansa Egyptistä, opasti ja suojeli sitä; sen kapinaa ei voida hyvittää millään uhreilla (6:3–7)

Hän vaatii, että hänen kansansa noudattaa oikeutta, rakastaa huomaavaisuutta ja vaeltaa vaatimattomasti hänen kanssaan (6:8)

Jehovan tuomiot Israelille; ne vaikuttavat Juudaankin

Jehovan tuomion vuoksi Samaria alennetaan rauniokasaksi; turmio ulottuu aina Juudaan ja Jerusalemiin asti (1:3–16)

Israelia kohtaa onnettomuus; sen pellot jaetaan toisille (2:3–5)

Jehova lyö kansaansa; se syö mutta ei tule kylläiseksi, kylvää mutta ei nauti hedelmästä (6:13–16)

Jäännös kootaan uudelleen, ja tosi palvonta korotetaan

Israelin jäännös kootaan yhteen ”kuin katras tarhaan” sen kuninkaan ollessa sen edellä ja Jehovan ollessa sen johdossa (2:12, 13)

Päivien lopulla Jehovan huoneen vuori korotetaan kukkuloita korkeammalle ja monien kansakuntien ihmiset virtaavat sinne; Jehova opettaa heitä, eivätkä he enää opettele sotaa (4:1–4)

Ennallistettu kansa vaeltaa Jehovan nimessä; Siion pysyy lujana vihollistensa edessä (4:5–13)

Betlehemissä syntyy hallitsija, joka paimentaa Jehovan nimessä; hänen hallitusvaltansa alaisuudessa assyrialainen ajetaan takaisin; Jaakobin jäännös on kuin virkistävä kaste ja kuin väkevä leijona (5:2–9)

Jehova puhdistaa kansansa epäjumalanpalveluksesta ja kostaa tottelemattomille kansakunnille (5:10–15)

Luottakaa Jehovaan; ”naisvihollisen” iloitseminen päättyy, kun Jehovan katuva kansa saa osakseen Jehovan huomion ja kokee ihmeellisiä asioita, jotka täyttävät tarkkailevat kansakunnat pelolla; Jehova antaa kansansa synnit anteeksi (7:7–20)