(’talletettu [ts. kätketty] paikka’).

Tämän paikan katsotaan olevan nykyinen Mukhmas, joka sijaitsee eräällä kukkulalla, n. 600 m merenpinnan yläpuolella ja n. 11 km Jerusalemista pohjoiskoilliseen. Se on pohjoiseen Wadi Suweinitista (Nahal Mikhmas), jonka ajatellaan olevan ”Mikmasin rotkosola” (1Sa 13:23). Wadi Suweinitiin yhtyy muita wadeja lounaasta ja luoteesta, ja se ulottuu Efraimin vuoristosta Jordaninlaaksoon.

Kuningas Saul valitsi 3000 miehen joukon epäilemättä valmistautuakseen vapauttamaan Israelin filistealaisten herruudesta. Näistä 2000 leiriytyi hänen kanssaan Mikmasiin ja Betelin vuoristoon ja muut asettuivat asemiin hänen poikansa Jonatanin kanssa Gibeaan. Myöhemmin Jonatan löi lähellä sijaitsevassa Gebassa (”Gibeassa”, Vg) filistealaisten ”varuskunnan”. Kostoksi filistealaiset kokosivat suuren armeijan, johon kuului vaunuja ja ratsumiehiä, ja ilmeisesti he pakottivat Saulin vetäytymään Mikmasista Gilgaliin. Filistealaisten ahdistaessa israelilaisia ankarasti monet näistä piiloutuivat luoliin ja kuoppiin, kun taas toiset etsivät turvaa Jordanin itäpuolelta. Myöhemmin Saul selitti tämän israelilaissotilaiden hajaantumisen filistealaisuhan edessä olleen syy siihen, ettei hän ollut odottanut tottelevaisesti, kunnes Samuel olisi tullut uhraamaan teurasuhrin. Samuelin nuhdeltua Saulia tämän julkean toiminnan vuoksi Saul meni noin 600:n jäljelle jääneen miehen kanssa Jonatanin luo Gebaan. (1Sa 13:1–16.) 1. Samuelin kirjan 14:2:n mukaan Saul ilmeisesti siirsi leirinsä Gibean lähellä sijaitsevaan Migroniin.

Jonatan saattaa filistealaiset sekasortoon. Koska kolmen filistealaisryöstäjien joukon oli tapana lähteä leiristään Mikmasista ja filistealaisten etuvartion oli tapana mennä ”Mikmasin rotkosolaan”, Jonatan päätti tehdä lopun tästä kiusasta (1Sa 13:16–23). Sen vuoksi hän ylitti rotkosolan, joka (jos se oli Wadi Suweinit) muodostaa Geban (Jabaʽ) itäpuolella syvän, lähes pystysuorien kallioseinämien reunustaman rotkon. Kohdassa, jossa Wadi Suweinit tekee jyrkän mutkan, kohoaa kaksi huomattavaa kukkulaa jyrkkine kalliorinteineen. Nämä saattavat olla ’sakaramaiset kalliot’ Boses ja Senne, joskin niiden sakaramaiset reunat ovat ehkä eroosion vaikutuksesta pyöristyneet noin 3000 vuoden kuluessa. (1Sa 14:1–7.) Maastoa tuntemattoman olisi ollut lähes mahdotonta kulkea tuon wadin kumpareiden ja terävien kivenlohkareiden sokkeloissa, mutta Jonatan oli kasvanut Benjaminin alueella ja ilmeisesti tunsi seudun hyvin. Kun hänen isänsä leiri oli Mikmasissa ja hänen omansa Gebassa, Jonatanilla oli epäilemättä useita tilaisuuksia tutustua maastoon paremmin.

Jonatan ja hänen aseenkantajansa kulkivat kohti Mikmasia ja näyttäytyivät sitten filistealaisten etuvartiolle. Nähdessään heidät filistealaiset huusivat: ”Tulkaa ylös meidän luoksemme, niin saattepa meiltä tietää jotakin!” Sitten Jonatan kiipesi käsin ja jaloin aseenkantaja perässään tuon jyrkän matkan filistealaisten etuvartion luo. Yhdessä he löivät maahan parikymmentä filistealaista maa-alueella, joka oli suurin piirtein puolet siitä, minkä sonnivaljakko kykenee kyntämään päivässä. (1Sa 14:8, 11–14, Rbi8, alav.)

Jumalan aiheuttama maanjäristys, jonka vaikutukset Saulin vartiomiehet huomasivat, synnytti kuohuntaa filistealaisten leirissä. Saulin ja hänen miestensä tullessa tapahtumapaikalle monet filistealaiset olivat surmanneet sekasorron vallassa toisensa ja loput olivat paenneet. Saulin armeija, jolla oli nyt luultavasti käytössään paikalta löytyneitä filistealaisten aseita, ajoi takaa pakenevia vihollisjoukkoja. Siihen liittyi niitä israelilaisia, jotka olivat aikaisemmin piiloutuneet, ja niitä, jotka olivat siirtyneet filistealaisten puolelle, ja ”he löivät filistealaisia maahan Mikmasista Aijaloniin asti”. (1Sa 14:15–23, 31.)

Mikmasissa olleilla filistealaisjoukoilla oli 1. Samuelin kirjan 13:5:n mukaan 30000 sotavaunut. Tämä luku on paljon suurempi kuin monilla muilla sotaretkillä olleiden vaunujen määrä (vrt. Tu 4:13; 2Ai 12:2, 3; 14:9), ja on vaikea kuvitella, miten niin monia sotavaunuja on voitu käyttää vuoristoisessa maastossa. Tästä syystä 30000:ta pidetään yleensä kirjurinvirheenä. Syyrialaisessa Pešittassa ja kreikkalaisen Septuagintan Lagarden laitoksessa lukee 3000, ja monissa raamatunkäännöksissä noudatetaan tätä käännöstapaa (AT, JB, Mo), mutta vielä pienempiäkin lukuja on ehdotettu.

Satoja vuosia myöhemmin Jesajan profetiassa sanotaan Mikmasin olevan paikka, jonne voittoisa assyrialainen ”tallettaa tarvikkeensa” (Jes 10:24, 28). Israelilaisten palattua Babylonin pakkosiirtolaisuudesta 537 eaa. benjaminilaiset  asettuivat ilmeisesti jälleen asumaan Mikmasiin (Esr 2:1, 2, 27; Ne 7:31; 11:31).