Aromaattista kumihartsia (Lal 1:13; 4:6, 14; 5:1, 13). Sitä, mistä mirhaa muinoin saatiin, ei tiedetä aivan varmasti, mutta yleensä se on hartsia, jota saadaan erilaisista Commiphora-suvun piikkipensaista tai pienistä puista, jollaisia ovat mm. Commiphora myrrha ja Commiphora abyssinica. Nämä pensaat viihtyvät kallioisilla alueilla, varsinkin kalkkikivikukkuloilla. Niiden puusta ja kuoresta lähtee voimakas tuoksu. Hartsia tihkuu itsestään kummankin kasvin rungosta ja paksuista, jäykistä oksista, mutta sen virtaamista voidaan lisätä tekemällä puuhun viiltoja. Aluksi hartsi on pehmeää ja tahmeaa, mutta maahan pudottuaan se kovettuu.

Mirha oli yksi pyhän voiteluöljyn ainesosista (2Mo 30:23–25). Sitä arvostettiin sen hyvän tuoksun vuoksi ja sitä käytettiin vaatteiden, vuoteiden yms. hajustamiseen (vrt. Ps 45:8; San 7:17; Lal 3:6, 7). Laulujen laulun sulamilaisneitonen nähtävästi voiteli itseään juoksevalla mirhalla ennen nukkumaanmenoaan (Lal 5:2, 5). Esterin erityiseen kauneudenhoito-ohjelmaan kuului mirhaöljyllä hierontaa (Est 2:12). Mirhaa käytettiin myös valmistettaessa ruumiita hautaamista varten (Joh 19:39, 40). Sitä pidettiin ilmeisesti riittävän arvokkaana lahjana vietäväksi sille, joka oli syntynyt juutalaisten kuninkaaksi (Mt 2:1, 2, 11).