KOSKA Israel joutui toistuvasti kosketuksiin Egyptin kanssa, Raamatussa kerrotaan monia yksityiskohtia tuosta maasta. Egyptin tapahtumat julistivat ihmeellisellä tavalla Jehovan oman nimen suuruutta.

Egyptissä palvottiin monia jumalia. Joitakin eläimiä pidettiin jumalina, toisten ajateltiin olevan pyhiä tietyille Egyptin jumalille. Onko siksi mikään ihme, että Mooses sanoi egyptiläisten kohtelevan israelilaisia väkivaltaisesti, jos Israel uhraisi Jehovalle eläinuhreja Egyptissä? (2Mo 8:26.) Lisäksi kun israelilaisten sydän kääntyi erämaassa takaisin Egyptin puoleen, voimme ymmärtää, miksi heillä oli valettu vasikkapatsas juhlassa, joka heidän mukaansa oli ”juhla Jehovan kunniaksi” (2Mo 32:1–5).

Myös usko kuolemanjälkeiseen elämään oli huomattavalla sijalla egyptiläisten palvonnassa. Tuo uskomus ilmeni siten, että kuolleet oli tapana palsamoida ja heidän kunniakseen pystytettiin valtavia hautoja.

Vaikka Moosekselle ”opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta”, Jehovan palvontaa koskevat käskyt, jotka hän merkitsi muistiin, eivät millään tavalla olleet egyptiläisten uskomusten tahraamia (Ap 7:22). Hänen kirjoituksensa eivät olleet lähtöisin ihmisestä, vaan ne olivat Jumalan henkeyttämiä.