Heprealainen sana dejōʹ, joka esiintyy ainoastaan Jeremian 36:18:ssa, saattaa olla egyptiläinen lainasana. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain kolme kertaa esiintyvä sana meʹlan (2Ko 3:3; 2Jo 12; 3Jo 13) on neutrimuoto maskuliinisesta adjektiivista meʹlas ’musta’ (Mt 5:36; Il 6:5, 12).

Yleensä muste valmistettiin väriaineesta, joka sekoitettiin arabikumia, liimaa tai vernissaa sisältävään väliaineeseen. Tuo väliaine toimi samalla sideaineena ja kiinnitti värin pintaan, johon sitä siveltiin. Vanhimmat musteen valmistusohjeet ja vanhimmat näytteet osoittavat väriaineen olleen hiilipitoista mustaa väriä, joko öljyn tai puun polttamisessa muodostuvaa amorfista nokea tai eläin- tai kasvikunnasta peräisin olevaa kiteistä puuhiiltä. Punaisen musteen väriaine oli rautaoksidia. Muinaiset kansat käyttivät myös erilaisia tinktuuroja. Josefus sanoo Ptolemaios Filadelfokselle lähetetyn Lain jäljennöksen olleen kirjoitettu kultaisilla kirjaimilla (Jewish Antiquities XII, 89 [ii, 11]). Jos musteissa käytettiin vihannesmehuja tai kasvivärejä, ne haihtuivat melko pian.

Parhaita mustelaatuja valmistettaessa väriaineiden jauhamiseen ja niiden sekoittamiseen väliaineeseen kului paljon aikaa. Muste varastoitiin tavallisesti kuivina levyinä tai tankoina, joita  kirjuri sitten riittävästi kostutti sivellintään tai ruokoaan varten.

Kiinalaisella musteella oli kauan kaikkein kestävimmän ja värisävyltään syvimmän musteen maine. Tällaisilla musteilla kirjoitettuja asiakirjoja voi liottaa vedessä useita viikkoja tekstin häviämättä. Toisaalta tehtiin myös sellaisia musteita, joiden jälki voitiin pyyhkiä pois märällä sienellä tai kostealla kankaalla. Ehkä tästä syystä Jehova sanoi vertauskuvallisesti: ”Sen, joka on tehnyt syntiä minua vastaan, minä pyyhin pois kirjastani.” (2Mo 32:33; ks. myös 4Mo 5:23; Ps 109:13, 14.)