Tässä yksinkertaisessa laitteessa on tavallisesti päällekkäin kaksi kiveä, joiden välissä erilaista syötäväksi tarkoitettua, puitua viljaa jauhetaan jauhoksi. Viljaa voitiin survoa petkelellä huhmaressa, hienontaa kahden laakean kiven välissä tai jauhaa pyöritettävässä tai vivulla liikutettavassa käsimyllyssä. Tällaisia laitteita käytettiin jo varhaisina patriarkkojen päivinä, sillä Abrahamin vaimo Saara valmisti pyöreitä leipiä ”hienoista jauhoista” (1Mo 18:6). Erämaassa israelilaiset jauhoivat Jumalalta saamaansa mannaa ’käsimyllyissä tai survoivat sitä huhmaressa’ (4Mo 11:7, 8). (Ks. HUHMAR.)

Leipää leivottiin yleensä päivittäin, ja jokaisella perheellä oli tavallisesti oma käsimyllynsä. Viljan jauhaminen kuului tavallisesti huonekunnan naisten päivittäisiin askareisiin (Mt 24:41; Job 31:10; 2Mo 11:5; Jes 47:1, 2). He nousivat varhain aamulla jauhamaan jauhot päivän leipää varten. Käsimyllyjen ääntä käytetään Raamatussa kuvaamaan normaaleja, rauhaisia oloja. Sitä vastoin ”käsimyllyn äänen” puuttuminen viittasi hylkäämiseen ja autioitukseen (Jer 25:10, 11; Il 18:21, 22; vrt. Sr 12:3, 4).

Heprealaiset käyttivät muinoin tavallisesti käsimyllyä, jossa oli kaksi kiveä: pidempi, satulan muotoinen oli alla ja pienempi päällä (5Mo 24:6; Job 41:24). Jauhaja oli polvistuneena sen vieressä ja piti käsissään ylempää kiveä. Hän liikutti sitä edestakaisin alemman kiven päällä, jolloin jyvät murskaantuivat kivien välissä. Jotkin alemmat kivet olivat kaltevia jauhajasta poispäin, jolloin jauhamiseen sai enemmän voimaa. Myöhemmin alettiin käyttää pyöritettäviä ja vivulla liikutettavia myllyjä. Molemmissa oli yläkiven keskellä aukko, johon vilja kaadettiin. Vivulla liikutettava mylly oli suorakulmainen tai neliön muotoinen. Siinä oli suuri alakivi, jota vasten pienempää kiveä liikuteltiin edestakaisin vivun avulla, joka sopi yläkivessä olevaan uraan. Toisinaan mylly asetettiin korkealle jalustalle, niin että sitä voitiin käyttää seisten. Pyöritettävässä myllyssä oli kaksi pyöreää kiveä, ja alemman kiven keskellä oli tappi, joka toimi ylemmän kiven akselina. Ylempi kivi oli kovera, joten se sopi alempaan, kuperaan kiveen, minkä ansiosta jauhettu vilja valui myllyn ympärille. Tällaisia myllyjä on käytetty näihin aikoihin asti. Painava alempi myllynkivi on nykyään tavallisesti tehty basaltista, ja sen halkaisija on usein n. 50 cm ja paksuus 5–10 cm.

Tällaista käsimyllyä käytti tavallisesti kaksi naista (Lu 17:35). He istuivat vastakkain, niin että kummankin toinen käsi oli kahvalla, josta yläkiveä väännettiin. Toinen nainen syötti vapaalla kädellään pieniä määriä jauhamattomia jyviä ylemmän jauhinkiven reiästä sisään, ja toinen keräsi jauhot sitä mukaa kuin niitä valui myllyn reunoilta sen alla olevaan kaukaloon tai sen alle levitetylle kankaalle.

Koska leipää leivottiin tavallisesti päivittäin ja viljaa jauhettiin usein, Jumalan Israelille antama laki huomaavaisesti kielsi ottamasta kenenkään käsimyllyä tai sen ylempää jauhinkiveä pantiksi. Perheen jokapäiväinen leipä riippui käsimyllystä,  joten sen tai ylemmän jauhinkiven ottaminen olisi merkinnyt ”sielun” eli ”elatuksen” ottamista. (5Mo 24:6, Rbi8, alav.)

Raamatussa puhutaan myös suuremmista myllyistä. Jeesus Kristus mainitsi ”myllynkiven, jollaista aasi vääntää” (Mt 18:6). Se on voinut olla samanlainen kuin se, jota sokea Simson pakotettiin vääntämään filistealaisille, kun ”hän joutui jauhajaksi vankilaan”, vaikka jotkut arvelevat sen olleen satulan muotoinen myllynkivi (Tu 16:21).

Ilmestyskirjassa kuvaillaan Suuren Babylonin äkillistä ja lopullista tuhoa ”kiven, niin kuin suuren myllynkiven”, heittämisellä mereen (Il 18:21).