Kuva tai näkymä, joka pantiin ihmisen mieleen päivällä tai yöllä, yleensä jollain poikkeuksellisella tavalla ja joskus silloin, kun näyn saaja oli hurmostilassa tai näki unta (Ap 10:3; 1Mo 46:2). Raamatussa kuvaillut näyt ja unet on usein vaikea erottaa selvästi toisistaan, ja joskus niistä puhutaan yhdessä.

Vaikuttaa siltä, että kun ihminen sai Jumalalta näyn valveilla ollessaan, kuva siirrettiin hänen tajuntaansa. Näyn saaja saattoi myöhemmin muistaa sen ja kuvailla sitä tai kirjoittaa sen muistiin omin sanoin. Jotkut, esim. Daniel ja Nebukadnessar, näkivät näkyjä myös yöllä, ts. ”yön näkyjä”. Nämä siirrettiin nähtävästi saajan alitajuntaan hänen nukkuessaan.

Hurmostila. Ilmeisesti Jumalan henki siirsi toisinaan ihmisen mieleen kuvan Jumalan tarkoituksesta tai jonkin näyn, kun hän oli hurmostilassa, jolle oli ominaista syvä keskittyneisyys tai unenomaisuus. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vastineella ”hurmostila” käännetty kreikkalainen sana on ekʹsta·sis. Sen kirjaimelliseksi merkitykseksi määritellään ’pois paneminen tai paikaltaan siirtäminen’, ja kuvaannollisesti se merkitsee ’mielen suistamista pois normaalista tilastaan’. Hurmostilassa ihminen ei ollut tietoinen fyysisestä ympäristöstään ja hän oli vastaanottavainen näylle. (Ap 22:17, 18.)

Vakuutuksia Jumalan suosiosta. Jotkin Jumalalta tulleet näyt paljastivat Jehovan palvelijoille, miten hän menettelisi heidän suhteensa, ja saivat heidät vakuuttumaan siitä, että he olivat Jumalan suosiossa. Jehovan sana tuli Abramille (Abrahamille) näyssä, ja tuolle patriarkalle vakuutettiin: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi. Sinun palkkasi tulee olemaan hyvin suuri.” (1Mo 15:1.) Sen jälkeen Jehova teki Abrahamin kanssa liiton (1Mo 15:2–21). Joitakin vuosia myöhemmin Jumala puhui Jaakobille yön näyissä ja sanoi, ettei tämän tarvinnut pelätä Egyptiin menemistä, sillä Jumala tekisi hänestä siellä suuren kansakunnan ja toisi hänet lopulta takaisin tuosta maasta (1Mo 46:1–4; vrt. 2Sa 7:1–17; 1Ai 17:1–15).

Opastivat toteuttamaan Jumalan tarkoituksia. Jotkin Jumalalta tulleet näyt opastivat niiden saajia tekemään Jehovan tahdon. Sen jälkeen kun kirkastettu Jeesus Kristus oli näyttäytynyt tarsolaiselle Saulille, Saul, joka tosin oli tilapäisesti sokaistu, sai näyn, jossa hän näki Ananias-nimisen miehen panevan kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin. Ananias taas ohjattiin myös näyn välityksellä juuri siihen taloon, jossa Saul oli Damaskoksessa. (Ap 9:1–19.)

Harrasmielinen ei-juutalainen Cornelius sai vuonna 36 Kesareassa näyn, jossa enkeli käski hänen lähettää hakemaan Simon Pietaria Joppesta (Ap 10:1–8). Pietari puolestaan vaipui Joppessa hurmostilaan ja näki näyssä taivaasta laskeutuvan astian, jossa oli erilaisia epäpuhtaita eläimiä. Apostolille opetettiin tällä tavoin, ettei hänen tullut pitää saastaisena sellaista, minkä Jumala oli puhdistanut. Tämä valmisti Pietaria aloittamaan hyvän uutisen saarnaamisen ympärileikkaamattomille pakanoille. (Ap 10:9–23; 11:5–12.)

Myös Paavali sai Jumalalta saarnaamistyötä koskevia ohjeita näkyjen välityksellä. Ollessaan toisen lähetysmatkansa aikana Troaksessa apostoli Paavali sai yöllä näyn makedonialaisesta miehestä, joka pyysi hartaasti: ”Tule yli Makedoniaan ja auta meitä.” (Ap 16:8–12.) Myöhemmin Paavali jäi Korinttiin puoleksitoista vuodeksi opettamaan Jumalan sanaa saatuaan yöllä rohkaisevan näyn, jossa Herra puhui hänelle (Ap 18:8–11).

Profetiat. Jotkin Jumalalta saadut näyt olivat profeetallisia, tai niiden tarkoitus oli auttaa niiden saajaa tulkitsemaan näkyjen ja unien välityksellä esitettyjä profetioita. Profeetta Daniel ”ymmärsi kaikenlaisia näkyjä ja unia” (Da 1:17). Juuri ”yöllisessä näyssä” Jumala paljasti Danielille sen kuningas Nebukadnessarin unen sisällön ja merkityksen, jossa tämä näki suunnattoman, maailmanvaltoja kuvaavan kuvapatsaan (Da 2:19, 28; vrt. Da 4:5, 10, 13, 20–22).

Profeetallisessa unessa ja ’yöllä näyissään’ Daniel näki neljän suunnattoman pedon nousevan merestä, mikä merkitsi sitä, että maasta nousisi neljä ”kuningasta” (Da 7:1–3, 17). Profeetta sai myös edun nähdä näyssä ”jonkun ihmisen pojan kaltaisen”, joka sai Ikiaikaiselta hallitusvallan, kunnian ja valtakunnan (Da 7:13, 14).

Myös sellaiset raamatunkirjoittajat kuin Jesaja (1:1; 6:1–13), Aamos (7:1–9, 12; 8:1, 2) ja Hesekiel (1:1) saivat näkyjä Jumalalta. Obadjan henkeytetty profeetallinen julistus Edomia vastaan alkaa sanoilla ”Obadjan näky” (Ob 1). ”Nahumin näyssä” on julistus Niniveä vastaan (Na 1:1).

Ilmestyskirja sisältää sarjan iäkkään apostoli Johanneksen näkemiä näkyjä. Kirjan kreikankielinen nimi A·po·kaʹly·psis ’paljastaminen’ tai ’ilmi tuleminen’ on osuva, sillä Ilmestyskirjassa tosiaan  paljastetaan monia asioita ja tapahtumia, joiden aika on kaukaisessa tulevaisuudessa, paljon sen laatimisen aikaa myöhemmin (Il 1:1, Rbi8, alav.).

Valhenäkyjä. Ennen Jerusalemin tuhoutumista vuonna 607 eaa. tuon kaupungin väärät profeetat puhuivat ”oman sydämensä näkyä”, heidän sanomansa eivät tulleet Jehovalta (Jer 23:16). Se mitä he näkivät, oli arvotonta, koska he eivät olleet saaneet näkyä Jehovalta (Va 2:9, 14). Jehova oli heitä vastaan, koska he puhuivat vastoin totuutta ja olivat ”nähneet valhenäyn” (Hes 13).

Joidenkuiden ennustettiin näkevän näkyjä. Valhenäkyjen vastakohdaksi ja jo mainittujen Jumalalta tulleiden näkyjen lisäksi Jumala henkeytti Joelin ennustamaan, että Jumalan hengen vaikutuksesta nuoret miehet ’näkisivät näkyjä’ (Jl 2:28). Pietari osoitti, että tämä profetia täyttyi helluntaipäivänä vuonna 33, kun Jeesuksen Kristuksen seuraajille annettiin pyhää henkeä ja he julistivat ihmeen välityksellä ”Jumalan suurenmoisuuksia” monilla eri kielillä (Ap 2:1–4, 11, 15–17).