Kaksitoista leipää, jotka pantiin pöydälle tabernaakkelin tai temppelin pyhässä ja vaihdettiin tuoreisiin joka sapatti (2Mo 35:13; 39:36; 1Ku 7:48; 2Ai 13:11; Ne 10:32, 33). Näkyleivästä käytetty heprealainen nimitys tarkoittaa kirjaimellisesti ’kasvojen leipää’. Sana ”kasvot” viittaa joskus ”läsnäoloon” (2Ku 13:23), ja näin ollen näkyleipä oli Jehovan kasvojen edessä hänelle annettuna uhrina kaiken aikaa (2Mo 25:30, Rbi8, alav.). Näkyleivästä käytetään myös ilmauksia ”kerrosleivät” (2Ai 2:4), ”esillepanoleivät” (Mr 2:26) ja yksinkertaisesti ”leivät” (Hpr 9:2).

Kehatilaisten tehtävänä oli leipoa näkyleipä ”sapatti sapatilta” ja kuljettaa sitä, kun tabernaakkelia siirrettiin (4Mo 4:7; 1Ai 9:32). Kukin noista 12 reikäleivästä tehtiin kahdesta omerista (0,2 eefaa eli 4,4 l) hienoja jauhoja, ja Josefuksen mukaan niissä ei käytetty hapatetta (Jewish Antiquities, III, 142 [vi, 6]). Sapattina vanhat leivät poistettiin näkyleipäpöydältä, joka oli pyhän pohjoissivulla (2Mo 26:35), ja niiden tilalle pantiin 12 tuoretta leipää. Leivät asetettiin kahteen pinoon, joista kummassakin oli kuusi leipää eli kerrosta. Kummankin pinon päälle pantiin puhdasta suitsutuspihkaa. Juutalaisen perimätiedon mukaan suitsutuspihka pantiin kultaisiin astioihin, ei varsinaisesti leipien päälle. Kun näkyleipä poistettiin sapattina, suitsutuspihka kertoman mukaan poltettiin alttarilla. (3Mo 24:5–8.)

Vanhat leivät olivat erittäin pyhiä, koska ne olivat olleet pyhässä Jehovan edessä viikon ajan, ja Aaronin suvun pappien piti syödä ne pyhässä paikassa, ilmeisesti jossain pyhäkön rajojen sisäpuolella (3Mo 24:9). Raamatun historiassa mainitaan vain yksi kerta, jolloin vanhoja leipiä söivät Aaronin heimoon kuulumattomat. Kun Daavid pakeni Saulia, hän pyysi ylimmäiseltä papilta Ahimelekilta leipää itselleen ja miehilleen. Koska Ahimelekilla ei ollut ”tavallista leipää”, hän antoi Daavidille näkyleipää, joka oli korvattu tuoreella leivällä. Ylimmäinen pappi teki tämän kuitenkin siinä uskossa, että Daavid oli kuninkaan asialla, ja vasta sen jälkeen, kun hänelle oli vakuutettu, että Daavid ja hänen miehensä olivat palvontamenojen kannalta puhtaita. (1Sa 21:1–6.) Jeesus Kristus viittasi tähän tapaukseen, kun fariseukset esittivät vastalauseensa sen johdosta, että hänen opetuslapsensa nyhtivät tähkäpäitä sapattina (Mt 12:3–7; Lu 6:1–4).