(babylonian kielestä, merk. ’Nebo on antanut jälkeläisen’).

Henkivartioston päällikkö ja keskeinen hahmo Nebukadnessarin joukoissa Jerusalemin varsinaisen tuhon yhteydessä 607 eaa. Nebusaradan ei nähtävästi ollut paikalla, kun Jerusalem ensi kertaa piiritettiin ja sinne murtauduttiin, sillä noin kuukautta myöhemmin hän ”tuli – – Jerusalemin luo”, sen jälkeen kun kuningas Sidkia oli viety Nebukadnessarin luokse ja sokaistu. (2Ku 25:2–8; Jer 39:2, 3; 52:6–11.)

Nebusaradan johti kaupungin ulkopuolelta käsin babylonialaisten toimia näiden ryhtyessä tuhoamaan kaupunkia ”viidennessä kuussa [abkuu], kuukauden seitsemäntenä päivänä”, mihin sisältyi temppelin aarteiden ryöstäminen, muurin murtaminen, vankien ottaminen ja joidenkin alhaisten jättäminen maahan (2Ku 25:8–20; Jer 39:8–10; 43:5, 6; 52:12–26). Kolme päivää myöhemmin, kuukauden kymmenentenä päivänä,  Nebusaradan ilmeisesti ”tuli – – Jerusalemiin” (”tunkeutui Jerusalemiin”, RS, JB) ja sytytti tarkastuksen jälkeen Jehovan huoneen tuleen ja poltti kaupungin poroksi (Jer 52:12, 13). Josefus huomautti, että juuri samana päivänä, viidennen kuukauden kymmenentenä päivänä, jona Salomon temppeli poltettiin, poltettiin myös Herodeksen uudelleen rakentama temppeli vuonna 70 (The Jewish War, VI, 250 [iv, 5]; VI, 268 [iv, 8]). (Ks. AB.)

Nebukadnessarin käskystä Nebusaradan vapautti Jeremian, puhui hänelle ystävällisesti, salli hänen tehdä, mitä hän halusi, tarjoutui pitämään huolta hänestä ja antoi hänelle joitakin tarvikkeita. Lisäksi Nebusaradan toimi Babylonin kuninkaan edustajana, kun Gedalja asetettiin maahan jäävien käskynhaltijaksi. (2Ku 25:22; Jer 39:11–14; 40:1–7; 41:10.) Noin viisi vuotta myöhemmin, 602 eaa., Nebusaradan vei lisää juutalaisia pakkosiirtolaisuuteen; he olivat ilmeisesti sellaisia, jotka olivat paenneet lähiseuduille (Jer 52:30).