Nenässä pidettävä koristerengas. Se pujotettiin joko nenän oikean tai vasemman puolen tai sieraimia erottavan väliseinän läpi, ja sitä käyttivät varsinkin naiset. (1Mo 24:22, 30, 47; Jes 3:21.) Joidenkin käännösten mukaan kuitenkin myös ismaelilaismiehet käyttivät nenärenkaita (Tu 8:24–26).

’Nenärengasta’ tarkoittavaa heprean sanaa (neʹzem) voidaan käyttää myös korvarenkaasta, ja joissakin tapauksissa nämä korut eivät ehkä ole juuri eronneet toisistaan muodoltaan. Toisinaan voidaan päätellä tekstiyhteydestä, tarkoitetaanko nenä- vai korvarengasta (vrt. 1Mo 24:47:ää 1Mo 35:4:ään ja Hes 16:12:een). (Ks. RENGAS, SORMUS.)

Vaikka nenärenkaat tehtiin yleensä kullasta, myös muita materiaaleja, mm. hopeaa, käytettiin. Nenärenkaat voitiin koristella helmillä, korallin palasilla tai jalokivillä, jotka kiinnitettiin niihin pieniksi riipuksiksi. Nenärenkaiden halkaisija vaihteli 2,5 cm:stä aina 7,5 cm:iin asti. Koska nenärengas riippui suun päällä, se piti poistaa syönnin ajaksi.

Sananlaskujen 11:22:ssa sanotaan ulkonaisesti kauniin naisen, joka hylkää järkevyyden, olevan kuin ”kultainen nenärengas sian kärsässä”.