Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Nilkkarengas

Nilkkarengas

Heprealaiset sanat, jotka on käännetty vastineilla ”nilkkaketjut” (ʼets·ʽa·dahʹ; 4Mo 31:50) ja ”nilkkavitjat” (tseʽa·dahʹ; Jes 3:20), tulevat kumpikin juuresta tsa·ʽadʹ ’ottaa askeleita, astella, marssia’ (Jer 10:5; San 7:8). Heprealainen sana ʽeʹkes (nilkkarengas) tulee juuresta ʽa·kasʹ, joka merkitsee ’helistellä’ tai ’ravistella nilkkarenkaita’ (Jes 3:16, Rbi8, alav.; 3:18). Nilkkarenkaita eli jaloissa nilkkojen yläpuolella pidettyjä korurenkaita käytettiin muinoin yleisesti Lähi-idässä. Niitä valmistettiin mm. pronssista, kullasta, hopeasta, raudasta, lasista ja norsunluusta. Egyptiläisissä muistomerkeissä molempien sukupuolten on kuvattu käyttävän niitä, ja Egyptissä nilkkarenkaista ja rannerenkaista tehtiin usein toisiinsa sopivia kokonaisuuksia.

Raskaat nilkkarenkaat saattoivat kilahdella osuessaan toisiinsa niiden käyttäjän kävellessä. Toisinaan onttoihin nilkkarenkaisiin pantiin pikkukiviä, jotta niistä lähtisi ääntä, ja arabialaiset tytöt ovat joskus nykyäänkin käyttäneet nilkkarenkaita, joihin on kiinnitetty tiukuja. Naisten nilkkarenkaisiin kiinnitettiin toisinaan myös nilkkaketjuja, jotka yhdistivät nuo korut toisiinsa. Ketjuista lähti niiden käyttäjän kävellessä helisevä ääni, ja sekä se että itse nilkkarenkaat herättivät huomiota. Nilkkaketjut tai nilkkavitjat myös rajoittivat eli lyhensivät naisen askelten pituutta, ja hän joutui sipsuttamaan, mitä saatettiin pitää sirona ja hienona naisellisena kävelytyylinä. (Jes 3:16.)

Niiden korujen joukossa, joita israelilaiset ottivat midianilaisilta sotasaaliiksi ja lahjoittivat ”Jehovan uhrilahjaksi”, oli ”nilkkaketjuja” (4Mo 31:50, 51). Myöhemmin eläneitä pöyhkeitä ”Siionin tyttäriä” kuvailtiin naisiksi, jotka ”kulkevat sipsuttavin askelin ja jaloillaan helistelevät” eli ”ravistelevat jaloissaan nilkkarenkaita”. Jehova varoitti heitä Jesajan kautta, että hän ottaisi heiltä pois korut ja ”kauniit nilkkarenkaat” sekä ”nilkkavitjat”. (Jes 3:16, 18, 20.) Se, että Babylonia valtasi Juudan ja Jerusalemin 607 eaa., vaikutti varmasti noiden naisten elämään ja johti siihen, että he menettivät lukuisat korunsa ja vapautensa. (Ks. KORISTEET, KORUT.)