Nokkoskasveihin kuuluva kasvisuku. Nokkosilla on sahalaitaiset lehdet, ja niitä peittää usein paksu kerros poltinkarvoja, joissa on ihoa ärsyttävää nestettä. Kun karvoja kosketetaan, niiden kärjet irtoavat ja terävät katkenneet päät tunkeutuvat ihoon niin, että haavaan pääsee karvojen nestettä. Palestiinassa tavataan tiettävästi ainakin neljää nokkoslajia; niistä tavallisin on Urtica pilulifera, joka voi kasvaa 1,8 m:n korkuiseksi ja joka viihtyy erityisesti raunioissa.

Heprealaisia sanoja ḥa·rulʹ (San 24:31; Sef 2:9) ja qim·mōšʹ (Jes 34:13; Ho 9:6) käytetään kasveista, jotka valtaavat hylätyt pellot ja rauniot. Jobin 30:7:ssä ḥa·rulʹ näyttää tarkoittavan pitkiä kasveja. Heprealainen sana sir·padʹ (”piikkipensas”, KR-92; ”nokkoset”, KR-38; ”polttava nokkonen”, UM) mainitaan myrtin vastakohtana (Jes 55:13).

Joidenkuiden mielestä Sananlaskujen 24:31:ssä olevaa muotoa sanasta qim·mōšʹ (”nokkoset”, KR-92; ”polttiaiset”, KR-38; ”rikkakasvit”, UM; ”ohdakkeet”, AT; ”orjantappurat”, KJ) on käytetty paralleelisti sanan ḥa·rulʹ kanssa. Tämän vuoksi jotkut tutkijat arvelevat, että qim·mōšʹ tarkoittaa yleensä rikkakasveja; toisten mielestä ḥa·rulʹ voi olla yleisnimi, joka tarkoittaa pensaikkoa. Jotkut ovat asettaneet kyseenalaiseksi myös sanan ḥa·rulʹ kääntämisen ”nokkosiksi” Jobin 30:7:ssä sillä perusteella, etteivät ihmiset normaalisti etsisi suojaa nokkosten alta. Vedettömällä alueella ihmiset saattaisivat kuitenkin aivan hyvin vetäytyä pitkien nokkosten varjoon tai heidän voitaisiin nälän vuoksi nähdä keräävän näitä kasveja ravinnokseen. Käännös on siis täysin sopiva.