(hepr. qip·pōzʹ).

Käärme, joka on ilmeisesti saanut nimensä siitä, että se syöksähtää ja hyppää saaliinsa kimppuun kalkkarokäärmeen tavoin. Heprealainen juuri, josta nimi johtuu, näyttää olevan sukua arabialaiselle verbijuurelle, joka merkitsee ’hypätä’ tai ’ponnahtaa’. Nuolikäärme mainitaan Jesajan profetiassa (34:15) yhtenä niistä eläimistä, jotka asuttaisivat Edomin. Tämä tähdensi sitä, että Edom raunioituisi niin autioksi, että nuolikäärme voisi siellä turvallisesti ’tehdä pesänsä ja laskea munia ja hautoa ne ja koota ne varjoonsa’. Useimmat  käärmeet munivat munia, ja tämä raamatunjae saattaa viitata joidenkin käärmeiden tapaan kiertyä kerälle muniensa ympärille. H. W. Parkerin kirjassa Snakes: A Natural History (1977, s. 55) todetaan: ”’Hautominen’ ja kerälle kiertynyt ruumis säätelevät jossain määrin lämpötilaa ja antavat suojaa, koska emo voi halutessaan peittää tai paljastaa munat sään muuttuessa ja taata siten tasaisemman ja todennäköisesti korkeamman lämpötilan; kerälle kiertyminen vähentää myös suojattoman pinnan määrää.”

Samuel Bochart (1599–1667) esitti teoksessaan Hierozoicon (Leipzig 1796, 3. osa, II jakso, III kirja, XI luku, s. 194–204) yksityiskohtaisen selvityksen heprean sanasta qip·pōzʹ ja totesi lopuksi sen tarkoittavan käärmettä, jonka nimi on kreikaksi a·kon·tiʹas ja latinaksi jaculus, ts. nuolikäärme. Nykyajan sanakirjantekijät eivät kuitenkaan ole yksimielisiä tämän heprealaisen sanan merkityksestä.