Verkko, jota vedettiin pitkin vedenpohjaa pyydettäessä kaloja (Hes 26:5, 14; 47:10). Muinaisessa Egyptissä nuotat tehtiin pellavanarusta ja niiden alareunaan kiinnitettiin lyijypainot ja yläreunaan puiset kohot. Israelilaiset käyttivät todennäköisesti samanlaisia nuottia.

Nuottapyyntimenetelmät olivat muinoin luultavasti varsin samantapaisia kuin Lähi-idässä lähempänä meidän aikaamme käytetyt menetelmätkin. Nuotta laskettiin veneistä niin, että se ympäröi kalaparven, ja verkon vastakkaisiin päihin kiinnitetyt pitkät köydet vietiin maihin. Kummankin köyden päässä oli monta miestä, jotka sitten vetivät verkon vähitellen puoliympyrässä rannalle (Mt 13:47, 48). Toinen tapa oli vetää verkko yhteen ympyräksi. Sitten kalastajat sukelsivat veteen ja vetivät osan painoin varustetusta reunasta muun verkon alle ja muodostivat sille siten pohjan. Tämän jälkeen verkko vedettiin veneeseen tai veneisiin. (Lu 5:6, 7.) Joskus verkko vedettiin ensin matalampaan veteen, ennen kuin se tyhjennettiin (vrt. Joh 21:8, 11).

Nuottaa käytetään Raamatussa kuvaannollisesti puhuttaessa ihmisten kokoamisesta (Mt 13:47, 48). Sillä kuvataan myös moraalittoman naisen sydäntä (Sr 7:26) sekä suunnitelmia, joiden tarkoitus on saada toiset ansaan (Mi 7:2). Myös sotilaallisten valloitusten tekemistä verrataan nuotalla kalastamiseen (Hab 1:15–17).