(hepr. seʽo·rahʹ; kreik. kri·thēʹ).

Tärkeä Hordeum-sukuun kuuluva viljakasvi, jota on viljelty laajalti entisajoista nykyaikaan asti. Se oli yksi niistä arvokkaista tuotteista, jotka odottivat israelilaisia Luvatussa maassa, ja tuo seutu on ”vehnän ja ohran – – maa” vielä nykyäänkin (5Mo 8:8).

Ohran heprealainen nimi (seʽo·rahʹ) on sukua sanalle ”karva” (se·ʽarʹ), ja se kuvaa hyvin ohran tähkälle ominaisia pitkiä ja ohuita sukasia eli vihneitä. Ohra on hyvin sitkeä kasvi, joka kestää kuivuutta paremmin ja sopeutuu useampiin erilaisiin ilmanaloihin kuin mikään muu viljakasvi. Kypsänä se on noin metrin korkuinen, ja sen lehdet ovat hieman leveämmät kuin vehnän lehdet.

Ohrankorjuulla on merkittävä osuus Ruutin kirjan dramaattisissa tapahtumissa. Ohra kylvettiin Israelissa bulkuussa (loka-marraskuussa) sen jälkeen, kun varhaissateet olivat alkaneet ja maa voitiin kyntää (Jes 28:24, 25). Ohra kypsyy nopeammin kuin vehnä (2Mo 9:31, 32), ja sen korjuu alkoi aikaisin keväällä nisankuussa (maalis-huhtikuussa), ensin kuumassa Jordaninlaaksossa, sitten maan ylemmillä ja leudommilla alueilla ja lopulta Jordanin itäpuolen ylätasangoilla sivkuussa (huhti-toukokuussa). Ohrankorjuu tapahtui siis tiettyyn aikaan vuodesta (Ru 1:22; 2Sa 21:9), ja se alkoi pesahin aikoihin, sillä lyhde, jota pappi heilutti nisankuun 16. päivänä, oli ohran uutislyhde (3Mo 23:10, 11).

Ohraa pidettiin vähempiarvoisena kuin vehnää; sen arvoksi määritellään Johanneksen näyssä Ilmestyksen 6:6:ssa vain kolmannes vehnän arvosta. Sitä viljeltiin niin yleisesti ja runsaasti, että sitä voitiin syöttää Salomon hevosille rehuna (1Ku 4:28), jona sitä käytetään vielä nykyäänkin. Siitä tehtiin jauhoa, josta valmistettiin usein pyöreitä leipiä (2Ku 4:42; Hes 4:12; Joh 6:9, 13), ja joskus siihen sekoitettiin muutakin viljaa (Hes 4:9).

Vaikka köyhät epäilemättä käyttivätkin ohraa useammin, koska se oli halvempaa, mikään ei viittaa siihen, että edes ne israelilaiset, joilla oli varaa ostaa vehnää, olisivat ylenkatsoneet ohraa. Se kuuluikin siksi niihin elintarvikkeisiin, jotka olivat sopivia tarjottavaksi kuningas Daavidin seurueelle, kun se saapui Gileadiin Absalomin kapinan aikaan (2Sa 17:27–29). Salomo toimitti Hiramille, Tyroksen kuninkaalle, 20000 kor-mittaa (44000 hl) ohraa ja saman verran vehnää sekä suuret määrät öljyä ja viiniä niitä hänen palvelijoitaan varten, jotka valmistivat materiaaleja temppeliin (2Ai 2:10, 15). Juudan kuningas Jotam vaati Ammonin kuninkaalta pakkoverona mm. 10000 kor-mittaa (22000 hl) ohraa (2Ai 27:5). Miehet, jotka yrittivät välttää kuoleman salamurhaaja Ismaelin käsissä Jerusalemin kukistumisen jälkeen, vakuuttivat hänelle, että heillä oli ”kätkettyjä aarteita kedolla, vehnää ja ohraa ja öljyä ja hunajaa” (Jer 41:8).

Ohra oli joka tapauksessa yleinen ja vaatimaton ruoka-aine, ja jotkut kommentaattorit arvelevat, että näitä ominaisuuksia tarkoitetaan kuvauksessa ”pyöreästä ohraleivästä”, jonka midianilainen näki unessaan ja joka kuvasi Gideonin vaatimatonta armeijaa (Tu 7:13, 14).

Hoosea maksoi 15 hopearahaa (jos sekeleitä, 33 dollaria) ja puolitoista homer-mittaa (330 l) ohria ostaakseen takaisin vaimokseen aviorikoksen tehneen Gomerin (Ho 1:3; 3:1, 2). Jotkut kommentaattorit otaksuvat tuon hinnan olleen orjan kokonaishinta, 30 hopeasekeliä (66 dollaria) (2Mo 21:32). ”Mustasukkaisuuden viljauhrin”, joka Lain mukaan täytyi toimittaa, jos mies epäili vaimoaan uskottomuudesta, oli määrä olla kymmenesosa eefaa (2,2 l) ohrajauhoja (4Mo 5:14, 15). Ohraa käytettiin myös mittana,  sillä pellon kylvöön tarvittavan siemenmäärän perusteella arvioitiin laillisesti pellon arvo (3Mo 27:16).