Sen ylläpitämistä ja voimaan saattamista, mikä on oikein, oikeudenmukaisella ja puolueettomalla tavalla ja normien mukaan. Heprealaisella sanalla miš·patʹ, joka usein käännetään vastineilla ”oikeus” tai ”tuomio” (KR-92, KR-38, UM), voidaan tarkoittaa myös nimenomaista suunnitelmaa (2Mo 26:30), sääntöä (2Ai 4:20) tai (säädettyä) tapaa (1Mo 40:13; 3Mo 5:10), jonka mukaan jotakin tehdään.

Kaksi heprealaista sanaa (tseʹdeq ja tseda·qahʹ), jotka joissakin raamatunkäännöksissä käännetään usein myös vastineella ”oikeus”, käännetään Uuden maailman käännöksessä tavallisesti ”vanhurskaudeksi” (1Mo 18:19; Job 8:3). Vaikka oikeus yhdistetäänkin lakiin, oikeuden ja vanhurskauden välillä ei pohjimmiltaan ole eroa (vrt. Am 5:24).

Eräs kreikkalainen sana, joka on käännetty ilmauksella ”oikeudenmukainen” (UM), tarkoittaa sellaista, mikä on ”oikeaa” (KR-38) tai ansaittua (KR-92) (Ro 3:8; Hpr 2:2). Joskus kaksi muutakin kreikan sanaa, joiden päämerkitykset ovat ’tuomio’ ja ’kosto’, käännetään vastineella ”oikeus” (Mt 12:20; Lu 18:7; KR-92, KR-38, UM).

Korkein Tuomari ja Lainantaja (Jes 33:22) Jehova Jumala ”rakastaa vanhurskautta ja oikeutta” (Ps 33:5), ”eikä hän väheksy oikeutta ja vanhurskauden runsautta” (Job 37:23). Tämä takaa sen, ettei hän koskaan hylkää uskollisiaan (Ps 37:28). Jehova ei osoita minkäänlaista puolueellisuutta ollessaan tekemisissä luomustensa kanssa, vaan hän hyväksyy kaikki, jotka pelkäävät häntä ja harjoittavat vanhurskautta, ja antaa heille siunauksensa (Ap 10:34, 35). Yksilöt ja kansakunnat saavat joko rangaistuksen tai palkan tekojensa mukaan (Ro 2:3–11; Ef 6:7–9; Kol 3:22–4:1). Lisäksi Jehovan oikeutta tasapainottaa armo, mikä antaa ihmisille ja kansakunnille mahdollisuuden kääntyä pois pahoilta teiltään ja välttyä siten hänen epäsuotuisan tuomionsa toimeenpanolta (Jer 18:7–10; Hes 33:14–16). (Ks. VANHURSKAAKSI JULISTAMINEN.)

Jehovan viisaus on paljon epätäydellisten ihmisten viisauden yläpuolella, ja ihmisen – ei Jumalan – täytyy oppia oikeuden polku (Jes 40:14). Näin ollen ihminen ei voi mitenkään tuomita Jumalan tekoja oikeudenmukaisiksi tai epäoikeudenmukaisiksi, vaan hänen täytyy oppia mukauttamaan oma ajattelunsa niihin oikeuden normeihin, jotka Jehova on paljastanut Sanassaan. Jumala sanoi israelilaisille: ”Minunko teitäni ei ole suunnattu oikein, oi Israelin huone? Eivätkö teidän tienne ole sellaiset, joita ei ole suunnattu  oikein?” (Hes 18:29.) Myös se, että Jehova on Luoja, vie kaiken pohjan hänen toimintojensa oikeellisuuden kyseenalaistamiselta (Ro 9:20, 21; ks. myös Job 40:8–41:34).

Jehova onkin aina aivan oikein vaatinut, että ne, jotka haluavat saada hänen hyväksyntänsä, perehtyvät hänen oikeusnormeihinsa ja noudattavat niitä (Jes 1:17, 18; 10:1, 2; Jer 7:5–7; 21:12; 22:3, 4; Hes 45:9, 10; Am 5:15; Mi 3:9–12; 6:8; Sak 7:9–12). Heidän täytyy Jumalan tavoin olla puolueettomia, sillä muutoin he toimivat väärin ja rikkovat rakkauden lakia (Ja 2:1–9). Oikeuden harjoittaminen Jumalan normien mukaan ei ole kuitenkaan taakka; itse asiassa ihmisen onnellisuus riippuu siitä (Ps 106:3; vrt. Jes 56:1, 2). Kuuluisa brittijuristi Blackstone tunnusti tämän: ”[Jumala] on niin läheisesti yhdistänyt, niin erottamattomasti punonut ikuisen oikeuden lait jokaisen yksilön onnellisuuteen, ettei onnellisuutta voida saavuttaa muuten kuin noudattamalla Jumalan lakia; ja jos Jumalan lakia totellaan tarkasti, niin se saa väistämättä aikaan onnellisuuden.” (Chadman’s Cyclopedia of Law, 1912, I osa, s. 88.)

Myös se, että hallitusviranomaiset toteuttavat oikeutta asianmukaisesti, edistää heidän alamaistensa onnellisuutta ja hyvinvointia (vrt. San 29:4). Koska Jumalan valtakunnan kuningas Kristus Jeesus harjoittaa aina oikeutta, samoin kuin kaikki, jotka toimivat hallintotehtävissä hänen alaisuudessaan, hänen uskolliset alamaisensa alistuvat mielellään hänen vanhurskaaseen hallintoonsa (Jes 9:6, 7; 32:1, 16–18; 42:1–4; Mt 12:18–21; Joh 5:30; vrt. San 29:2).

Oikeudenkäyttöä ja siihen liittyviä periaatteita käsitellään artikkeleissa LAKI; OIKEUDENKÄYNTI; OIKEUSISTUIN.