Kasvi, jonka puisessa varressa on okaita eli piikkejä. Nimi voi tarkoittaa useita tämän tyyppisiä kasveja. Joidenkin tutkijoiden mielestä heprealaisella sanalla bar·qanimʹ (okapensaat) tarkoitetaan samaa kasvia kuin arabiankielisellä sukulaissanalla, kasvia jonka tieteellinen nimi on Centaurea scoparia. Se on yleinen ohdakkeen tapainen kasvi, jossa on piikikkäät latvat. Gideon käytti bar·qanimʹ-kasvia rangaistessaan Sukkotin miehiä siitä, että nämä kieltäytyivät antamasta leipää hänen nälkäisille sotilailleen hänen taistellessaan midianilaisia vastaan (Tu 8:6, 7, 16).

Heprealaisen sanan ḥeʹdeq (okapensas) katsotaan tarkoittavan Solanum coagulans -kasvia, joka on koisojen sukuun kuuluva piikkinen pensas (Thesaurus of the Language of the Bible, osittain toim. M. Z. Kaddari, Jerusalem 1968, 3. osa, s. 88). Sananlaskujen 15:19:ssä käytetään sanaa ḥeʹdeq, kun siinä verrataan laiskan miehen polkua ”okaiseen pensasaitaan” ilmeisestikin siinä mielessä, että tällainen ihminen kuvittelee tai näkee mielessään vaikeuksia ja kiusallisia pulmia jokaisessa hankkeessa ja puolustelee sillä tavoin sitä, ettei tee mitään. Israelin kansan moraalinen rappiotila sai profeetta Miikan sanomaan tuosta kansasta, että ”paras heistä on kuin okapensas [hepr. keḥeʹdeq], oikeamielisin heistä on pahempi kuin piikkinen pensasaita”. Hän tarkoitti tällä ilmeisesti sitä, että parhaimmatkin israelilaiset olivat heidän kanssaan tekemisiin joutuville yhtä vahingollisia kuin piikkinen okapensas tai pensasaita liian lähelle meneville. (Mi 7:4.)