Oksa tai haara on pääosasta, esim. puusta, jakautuva pienempi osa. Useita heprealaisia ja kreikkalaisia sanoja käännetään Raamatussa sellaisilla vastineilla kuin ”oksa”, ”vesa”, ”verso”, ”virpi”, ”lehvä”, ”haara” ja ”latva”. Puiden oksat liittyivät Israelin palvontaan. Lehtimajanjuhlan aikana seitsemännessä kuussa, etanim- eli tisrikuussa, mm. palmun, oliivipuun, myrtin ja poppelin oksista rakennettiin lehtimajoja, joissa ihmiset asuivat juhlan ajan (3Mo 23:40; Ne 8:15).

Kun Jeesus saapui Jerusalemiin nisankuun 9. päivänä vuonna 33, ihmisjoukko, joka oli tullut Jerusalemiin pesahia ja happamattomien leipien juhlaa varten, otti hänet vastaan heiluttaen palmunoksia ja tervehtien häntä Israelin kuninkaana (Joh 12:12, 13). Myös Ilmestyksen 7. luvussa Johanneksen näyn ”suuren joukon” kerrotaan heiluttavan palmunoksia, kun he kiittävät pelastuksesta Jumalaa, joka on valtaistuimella, ja Karitsaa (Il 7:9, 10).

Kuvaannollista käyttöä. Jeesus varttui pienessä Nasaretin kaupungissa, jonka nimi merkitsee todennäköisesti ’vesakaupunkia’. Apostoli Matteus kiinnittää huomion siihen, että Jeesusta sanottiin Nasaretilaiseksi (ilmeisesti heprealaisesta sanasta neʹtser ’vesa’) profetian täyttymykseksi, ja hän viittaa Jesajan 11:1:ssä esitettyyn profetiaan (Mt 2:23).

Apostoli Paavali vertaa niitä, joista tulee osa Abrahamin siementä ja jotka ovat ehdolla taivaalliseen Valtakuntaan, kuvaannollisen oliivipuun oksiin. Villin oliivipuun oksia (kansakuntien ihmisiä, ei-juutalaisia) oksastettiin korvaamaan niitä luonnollisia oksia (juutalaisia), jotka ”katkaistiin pois”, sillä vain muutamat hyväksyivät Kristuksen ja enemmistö hylkäsi hänet. Näin Jumalan määräämä täysi luku tulee täyteen, ja tuo joukko koostuu lopulta juutalaisista ja ei-juutalaisista. (Ro 11:17–24.)

Sanoja ”sivuhaara” ja ”oksa” sekä muita niihin liittyviä, edellä mainittuja sanoja käytetään Raamatussa merkitsemään poikaa tai jälkeläistä. Siunatessaan poikiaan Jaakob sanoo Joosefia sivuhaaraksi (hepr. ben ’poika’) (1Mo 49:22, Rbi8, alav.). Tuho, josta ei jää jäljelle juurta eikä oksaa, kuvaa suvun tai kaikkien johonkin lajiin kuuluvien hävittämistä eli täydellistä tuhoa, josta ei ole mahdollista elpyä (Mal 4:1; vrt. Jes 5:24; Ho 9:16).

Jeesusta Kristusta sanotaan Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa profeetallisesti Jehovan palvelijana ”Vesaksi” (UM, KR-38, Le), ”Uudeksi Versoksi” (KR-92), ”Oksaksi” (KJ, AT) tai ”Silmuksi” (Ro) (Sak 3:8). Sakarjan 6:12, 13:ssa ”miehen, jonka nimi on Vesa”, kuvaillaan rakentavan Jehovan temppelin ja istuvan pappina valtaistuimellaan. Tämä ei voi soveltua kehenkään muuhun kuin Jeesukseen Kristukseen, koska vain hän voi täyttää kuninkaan ja papin viran Jumalan järjestelyssä. Jeesus Kristus luvataan herättää vanhurskaaksi ”vesaksi” Daavidille. Hän on toteuttava vanhurskauden ja oikeuden. (Jer 23:5; 33:15; vrt. Jes 53:2; Il 22:16.) Hänen sanotaan myös olevan Daavidin isän Iisain virpi ja vesa (Jes 11:1).

Babylonin kuninkaiden hallitsijasuvun loppua kuvattiin vertaamalla sitä ”inhottuun vesaan”, joka on viskattu pois ja joka ei ole ansainnut tulla haudatuksi (Jes 14:19).

Jehova, Luoja, saa puutarhakasvit ja puut versomaan, ja sanoja ”vesa”, ”oksa” ja muita samantyyppisiä sanoja käytetään Jehovan suoman hyvinvoinnin, kasvun ja siunauksen yhteydessä (Jes 4:2; 60:21, 22; Job 29:19). Hän on luvannut, että ”vanhurskaat kukoistavat niin kuin lehvistö [”vihannat lehvät”, KR-92; ”oksa”, KJ]” (San 11:28).