Tunnetusti hyvää hedelmää tuottavan puun oksan (verson, vesan) yhdistäminen sellaisen puun runkoon, joka kantaa huonompaa hedelmää, jotta ne kasvaisivat pysyvästi yhteen. Oksastamisen tarkoitus on usein yhdistää sekä oksan hyvät puolet (sen hyvät hedelmät) että rungon hyvät puolet (sen elinvoima ja vahvuus). Kun oksastetut oksat ovat kasvaneet kiinni runkoon, ne tuottavat samanlaista hedelmää kuin puu, josta ne otettiin, vaikka ne saavatkin ravintonsa eri rungosta.

Kirjoittaessaan Rooman kristityille apostoli Paavali vertasi ei-juutalaisia kristittyjä villin oliivipuun oksiin, jotka oksastettiin jaloon oliivipuuhun siitä pois katkaistujen luonnollisten oksien tilalle. Hän kuvaili tällaista oksastamista luonnonvastaiseksi. Luonnolliset oksat vastasivat juutalaisia, jotka epäuskonsa takia menettivät tilaisuutensa olla niiden joukossa, jotka olivat ehdolla Messiaan taivaalliseen valtakuntaan. Villin oliivipuun oksien eli ei-juutalaisten kristittyjen oksastaminen jaloon oliivipuuhun  ”luonnollisten oksien” tilalle ei antanut noille pakanoille aihetta ylväisiin ajatuksiin, sillä he saattoivat säilyttää asemansa vain uskon avulla. Lisäksi villin oliivipuun oksien oksastaminen jaloon oliivipuuhun kuvaa sitä pysyvää yhteyttä, joka on luotu ”Jumalan Israelin” jäseniksi otettujen juutalaisten ja ei-juutalaisten välille. (Ro 11:17–24; Ga 3:28; 6:16; vrt. Joh 15:1–6; ks. OLIIVI, OLIIVIPUU.)