Omena
(hepr. tap·puʹaḥ).
Siitä, mitä puuta ja hedelmää heprealaisella sanalla tap·puʹaḥ tarkoitetaan, on esitetty useita arveluja. Sana sinänsä viittaa sellaiseen, mikä erotetaan tuoksunsa perusteella. Se tulee sanajuuresta na·faḥʹ ’puhaltaa, huohottaa, haukkoa henkeään’ (1Mo 2:7; Job 31:39; Jer 15:9). M. C. Fisher kirjoitti tästä: ”Suhde [sanaan na·faḥʹ] näyttää aluksi semanttisesti kaukaa haetulta, mutta käsitteet ’hengittää’ ja ’tuoksua’ ovat sukua keskenään. Sivumuoto puaḥ tarkoittaa sekä ’puhaltaa’ (tuulesta) että ’tuoksua miellyttävältä, olla tuoksuva’.” (Theological Wordbook of the Old Testament, toim. R. L. Harris, 1980, 2. osa, s. 586.)
Omenan sijaan on ehdotettu useita eri hedelmiä, mm. appelsiinia, sitruunaa, kvitteniä ja aprikoosia. Pääväite omenaa vastaan on se, että suurimmassa osassa Palestiinaa vallitseva kuuma ja kuiva ilmasto on epäedullinen omenan viljelyyn. Tuon sanan arabialainen sukulaissana tuffah tarkoittaa kuitenkin ensisijaisesti ’omenaa’, ja on merkittävää, että heprealaiset paikannimet Tappuah ja Bet-Tappuah (jotka ovat luultavasti saaneet nimensä siksi, että tämä hedelmä oli yleinen niiden ympäristössä) on säilytetty vastaavissa arabiankielisissä ilmauksissa käyttämällä tätä sanaa (Jos 12:17; 15:34, 53; 16:8; 17:8). Nämä paikat eivät sijainneet alangolla vaan kukkuloilla, joilla ilmasto on yleensä hieman viileämpi. Ei voida myöskään täysin jättää pois laskuista sitä mahdollisuutta, että ilmasto on menneisyydessä ollut jonkin verran erilainen. Nykyään Israelissa kasvaa omenapuita, ja niinpä ne tuntuvat sopivan kohtalaisen hyvin Raamatun kuvaukseen. William Thomson, joka vietti monia vuosia Syyriassa ja Palestiinassa 1800-luvulla, kertoi jopa löytäneensä omenatarhoja Askelonin alueelta Filistean tasangoilta (The Land and the Book, tark. J. Grande, 1910, s. 545, 546).
Omenapuu (Pyrus malus) mainitaan pääasiassa Laulujen laulussa, jossa sulamilaisneidon paimenystävän rakkaudenilmauksia verrataan omenapuun miellyttävään varjoon ja sen hedelmien makeuteen (Lal 2:3, 5). Kuningas vertaa sulamilaisen hengitystä omenien tuoksuun (Lal 7:8; ks. myös 8:5). Sananlaskuissa (25:11) sopivia, oikeaan aikaan lausuttuja sanoja verrataan ”kultaomeniin hopeisissa kaiverrustöissä”. Omenaan viitataan edellä mainittujen raamatunkohtien lisäksi vain Joelin 1:12:ssa. Raamatusta ei löydy mitään tukea sille yleiselle käsitykselle, että Eedenin kielletty hedelmä olisi ollut omena.